Jokainen oppivelvollisuutensa suorittanut on asiantuntija, joka voi kertoa kansaihmisilleen, mitä koulun tulisi opettaa. Kirjailija Tommi Kinnunen kokosi mainiossa kolumnissaan Koko kylä tahtoo kasvattaa (Turun Sanomat 21.7.2014) yhteen ajassamme liikkuneita toiveita. Niiden paino kykenisi musertamaan yksittäisen opettajan. Unohdetaan kuitenkin hetkeksi sekä poliittiset painotukset että elinkeinoelämän ja kansainvälisen kilpailukyvyn vaatimukset. Nostetaan hyllylle myös elämänkoulun käyneiden itsekorostus, ja annetaan perinteiselle koululle mahdollisuus osoittaa tärkeytensä.
Päätoimittaja Petri Piipari huolestui pääkirjoituksessaan (Kaupunkilehti Ankkuri 13.8.2016) peruskoululaisten äidinkielen taidon heikkenemisestä: "Verkottuneessa nettimaailmassa yhä useamman palvelun hoitamisessa tarvitaan kirjallista kykyä ja luetun ymmärtämistä". Kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläinen puolestaan tiivisti äidinkielen merkityksen hienoksi ajatukseksi: se ei ole pelkästään oppiaine koulussa, vaan tärkein kommunikaation ja itsensä ymmärrettäväksi tekemisen väline.
Kaikkein tärkeintä, mitä koulu voi opettaa, on luontevan ja syvän suhteen luominen omaan äidinkieleen. Se vaatii jatkuvaa vaalimista, sillä myös kieli kehittyy jatkuvasti. Peruskunnon rakentaminen on aloitettava jo varhain. Koti luo mallin, ja koulun tehtävänä on sekä vahvistaa omaksuttuja kykyjä että ohjata käyttämään asianmukaista kieltä. Oman äidinkielen hallinta luo sekä perustan myöhemmälle vieraiden kielten ja muiden aineiden opiskelulle että avaa oven äärettömään draaman ja kirjallisuuden maailmaan.
Toisena listallamme on matematiikka, joka on kansainvälinen kieli. Sen avulla voimme muun muassa selittää monia ilmiöitä ja laskea todennäköisyyksiä. Kuinka monen elämänkoululaisen arki olisikaan helpompaa, jos hän olisi ymmärtänyt 400 prosentin lainakoron merkityksen ajoissa? Riittävät matemaattiset taidot helpottavat päivittäisiä toimiamme, mutta laajempi tietämys avaa niin fysiikan ja kemian salaisuuksia kuin tekee biologian ja psykologian ilmiöt ymmärrettäviksi.
Oman äidinkielen hallinta ja matemaattiset taidot ovat tärkeitä, mutta vasta historian ymmärtäminen luo riittävän perustan tasapainoisella maailmankatsomukselle. Ihmiskunnan historia on täynnä sekä surullisia tarinoita että kertomuksia suurista voitoista, keksityistä ja todellisista. Mikäli ymmärrät asioiden ja ilmiöiden historiallisen kehityksen, ei kukaan voi johtaa sinua jatkuvasti harhaan kauniilla sanoilla tai yhteen matemaattiseen muuttujaan vetoamalla. Elämä on paljon monimuotoisempaa ja monipuolisempaa kuin yksittäinen luku tai iskulause, sillä ne yleensä todistavat vain sen, mitä puhuja haluaa. Historia ei ole pelkästään vuosilukuja tai hallitsijaluetteloita. Se on kertomus ihmisten kulloisestakin todellisuudesta, esitys tähän hetkeen johtaneesta kehityksestä ja avain oman aikamme ja yhteiskuntamme ymmärtämiselle.
Serkkuni kaipaama tie luovuuteen käy oppimisen ja toistojen kautta, kuten professori Alf Rehn kolumnissaan (Helsingin Sanomat 13.8.2016) esittää: ”Tarvitsemme pänttäämistä rakentaaksemme luovuuden lihaksia, koska aito kehittyminen vaatii myös luovuuden vähemmän kivoja osia”. Koulu ja oppiaineet eivät estä ketään toteuttamasta luovuuttaan tai käyttämästä mielikuvitustaan. Ne valavat tukevan kivijalan.
Fintellektuaalinen manifesti XXI
