Muutamaa kuukautta myöhemmin pistäydyin kotikaupungissani Joensuussa. Olin matkalla ravintolaan illalliselle läheisen ystäväni kanssa, kun ärhäkät huudot repivät rauhallisen kävelyhetkemme riekaleiksi. Näimme kuinka kaksi nuorta miestä lähestyi uhkaavasti romanimiestä, joka liikkui selkä edellä vastakkaiseen suuntaan. Tämän takana kaksi romaninaista yritti päästä kauemmaksi huutajista. Nuorilla miehillä oli yllään pilottitakit, ja hiukset oli ajeltu lyhyiksi. Rasistiset solvaukset täyttivät ilman, ja toinen miehistä vahvisti sanomaansa heiluttelemalla autoharjaa. Tilanne laukesi, kun pakenijat viimein pääsivät kulman taakse. Nuoret miehet kääntyivät ympäri ja nauroivat. Samalla hetkellä tyylikkäästi pukeutunut keski-ikäinen mies lähestyi reippain askelin nuoria, kohotti kätensä ja laski sen toisen nuorukaisen olalle. ”Hyvin tehty pojat, jatkakaa samaan malliin”, hän sanoi ja käveli hymyillen tiehensä.
Skinhead-liike kukoisti Joensuussa alueella, jonka asukkaat joutuivat nopean rakennemuutoksen uhreiksi. Työpaikat katosivat, ja lamassa rämpivä maa leikkasi kansalaistensa hyvinvoinnista melkoisen siivun. Lasku lankesi lapsille ja nuorille, joille ei annettu toivoa paremmasta tai luotu mahdollisuuksia toisenlaisiin omakohtaisiin kokemuksiin. Heidän maailmansa rajat olivat lähellä. Työttömyys ja epätoivo periytyivät sukupolvelta seuraavalle.
Pilottitakkisilla nuorilla miehillä on vihdoinkin oma äänitorvi eduskunnassa, ja heidän liikkeensä on löytänyt henkisen kodin puolueesta, joka on koonnut yhteen varsin kirjavan joukon tyytymättömiä kansalaisia ja ryhmiä. He eivät enää liiku omassa kapeassa maailmassaan yksin, vaan yrittävät yhdessä kaltaistensa kanssa luoda ympäröivän yhteiskunnan sen kuvaksi. Pitäisikö meidän viimein pysähtyä miettimään, missä haluamme olla tämän vuosikymmenen lopulla, ja kuinka laajaksi tuo joukko ehtii siihen mennessä kasvaa? Kuinka moni laskee käden heidän olalleen ja kehuu hyvää suoritusta?
Väsynyt ja moralistinen saarna ilman konkreettisia lupauksia ei luo uskoa parempaan huomiseen. Jos se esittää nykyhetken yhtenä kärsimysten tienä, putoavat kintaat epätoivoisten kuulijoiden käsistä. Ehkä jonakin päivänä löydämme jälleen joulun sanoman ja kuulemme innostavia puheita valoisasta tulevaisuudesta.
Fintellektuaalinen manifesti X
