1600-luvulta peräisin oleva kansantarina antoi nimen yhdysvaltalaiselle yhtyeelle, jonka debyyttialbumin julkaisi CBS. Yhtiö oli tottunut menestyksen julmaan nektariin, ja sen kuuluisat airuet Michael Jackson ja Bruce Springsteen nostivat muutaman vuoden sisällä listoille kappaleen toisensa jälkeen. Cock Robinin esikoisalbumi päätyi kauppoihin vuonna 1985, mutta vasta seuraavan vuoden helmikuussa levyn helmi, The Promise You Made, julkaistiin singlenä. Se nousi listoille, mutta kaukana kotimaastaan. Aivan kuin tämä olisi ylenkatsonut yhtyettä, jolle Länsi-Eurooppa sittemmin tarjosi henkisen turvapaikan.
Yhtyeen nimeä kantava albumi tarjoaa monta hienoa hetkeä. Sen äänimaailma peilaa parhaimmillaan ja pahimmillaan omaa aikaansa. Toisinaan rumpujen rytmi vaikuttaa hengästyttävältä, mutta samalla muut instrumentit hoitavat leiviskänsä maltillisemmin, jopa viileästi. Se luo erikoisen jännitteen kappaleiden sisälle. Cock Robinin musiikilliset vaikutteet kuuluvat selkeästi, sillä ne ovat kulkeutuneet Kaliforniaan Britannian uuden aallon ja uusromantiikan hittien vanavedessä.
The Promise You Made on täydellinen levytys. Sen käynnistää pehmeä ja viettelevä kosketinsoitinmatto. Pian siihen liittyvät sähköisesti loihditut lyömäsoitinäänet ja pehmeitä sointuja väreilevä kitara, jotka piakkoin tikittävät kuin hengästyneet kellot. Koossa ovat kaikki dramaattisen kappaleeseen vaadittavat ainekset, mutta kokonaisuus tukee ensisijaisesti sanoja. Peter Kingsberyn ja Anna LaCazion äänet vuorottelevat ja vaativat toisiltaan paljon. Silti mikään tai kukaan ei riehaannu, sillä hädän hetkellä toista on tuettava ja tarjottava käsivarsi tai olkapää, johon on turvallista nojata. Lupaus on lupaus, ja siihen on voitava luottaa. Tarkalla kädellä maalatut äänet täydentävät yhtyeen luomia säveliä. Sanojen suvantokohdissa kitara soi kuin Big Countrylta kaapattu popahtavampi velipuoli. Yhtye kuulostaa kaiken aikaa enemmän eurooppalaiselta kuin amerikkalaiselta.
Hyvät kuulijat, avatkaa hetkeksi sielunne kauneudelle ja antakaa näiden sävelten täyttää se pieni lokero, jossa läheistemme kunnioitus ja antamamme lupaukset asuvat.
Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (joulukuu 1989)
