En ole koskaan haaveillut ryhtyväni kustantajaksi. Enkä oikeastaan edes halunnut. Näin vain kävi. Erikoisinta tilanteessa on, että muutamat hyvät ystäväni ja virkatyön välityksellä tutuksi tulleet yhteiskumppanit pitivät tätä askelta loogisena, jopa odotettuna. Kenties he tuntevat minut itseäni paremmin.Joitakin vuosia sitten virisi kirjoittajaryhmässä – jonka jäsen olin tuolloin – keskustelu kotkalaisesta kustantamosta. Osallistuin puheisiin puolivaloilla ja lähinnä haukottelin koko ajatukselle. Vuodet vierivät ja vaatimukset lisääntyivät. Kirjoittajat kirjoittivat.
Totuuden hetki koitti keväällä 2018, ja istuimme yhteisen pöydän äärelle. Muutamaa viikkoa myöhemmin kustantamolla oli nimi, ja minä olin liittynyt jäseneksi turkulaiseen osuuskuntaan. Vielä tässä vaiheessa epäilin lopputulosta ja en pitänyt asiasta meteliä. Toiminnan suuntaviivat hahmottuivat vähitellen.
Pyysimme tusinalta tutulta kirjoittajalta synopksikset. Kahden hengen raatimme – kokenut kirjailija ja minä – luki ja tutustui tarkoin tarjokkaisiin. Valintamme osuivat samoihin teksteihin, ja kokosimme ne neljän kappaleen pinoihin. Muodostimme kirjoittajista pareja, jossa oli sekä kirjoittaja että kustannustoimittaja.
Työ alkoi. Kustannustoimittajat kommentoivat synopsiksia, antoivat ohjausta ja sopivat aikatauluista. Vähitellen neljällä käsikirjoituksella oli enää kaksi kustannustoimittajaa, ja seuraavaksi iski korona. Julkistamispäivämäärä siirtyi hamaan tulevaisuuteen, ja aikaa käsikirjoitusten hiomiselle tuli lisää.
Helmikuussa 2022 oli selvää, että suunnitelmat olivat vuotaneet julkisuuteen. Samalla vahvistui ajatus, että ryhdyn todellakin kustantajaksi ja hain sivutoimilupaa. Oli aika aloittaa ja tehdä kaikesta julkista. Kustantamo ilmoitti ensimmäisten kirjojen julkaisupäivämäärän, ja seuraavaksi Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Syntyi paperipula, eikä koronapandemiakaan ollut vielä ohi. Aikataulu meni jälleen uusiksi.
Tällä hetkellä ensimmäiset neljä kirjaa ovat jo painossa.
Tapaammehan sinut Merikeskus Vellamon Ruumassa?
