Maksuton kasvojenkohotus

Keväisenä päivänä vuonna 1995 lentokenttäbussi toi minut Helsingin rautatieasemalle. Reppu oli täynnä cd-levyjä ja kirjoja. Hetkittäin tunsin kuinka se kuljetti minua eikä päinvastoin. Vedin isoa matkalaukkua perässäni ja toisessa kädessäni oli muutama muovipussillinen tuliaisia, viime hetkellä Manchesterin lentokentältä ostettuja. Aseman ovien edessä oli joukko ihmisiä, sekä nuoria että keski-ikäisiä, miehiä ja naisia. Yksikään heistä ei väistänyt tai antanut tietä minulle ja kantamuksilleni. Kun viimein pääsin aseman ovella ja tartuin kahvaan, repesi yksi muovispusseista, ja ostokseni levisivät maahan. Kukaan ei rientänyt auttamaan. Muutama hymy karehti kasvoilla, mutta suurin osa heistä tuijotti apaattisena eteensä. Kokosin tavarani ja itseni. Avasin oven ja yritin olla tyyni, vaikka sisälläni myrskysi. Englantilaisen kohteliaisuuden – olkoon se kuinka pinnallista tahansa – jälkeen kotimaani ensimmäiset kasvot eivät näyttäneet kauniilta.

Olisi aivan liian helppoa vetää tästä esimerkistä yksinkertainen johtopäätös ja syyttää huonoista käytöstavoista tiettyä sosio-ekonomista ryhmää, joka pystyy kokoontumaan rautatieaseman ovien edustalle keskellä arkipäivää. Tapojen hallinta liittää ihmiset yhteisönsä jäseniksi. Ne osoittavat, että yksilö osaa olla kohtelias ja sivistynyt sekä hallitsee itsensä. Jokaisella ryhmällä on omat toimintatapansa ja sisäiset sääntönsä sekä keinonsa luoda ja muuttaa niitä. Ryhmät voivat määritellä itselleen sekä hyväksyttävät että sopimattomat arvot ja käyttäytymismallit.

Sosiologit kutsuvat niitä normeiksi. Nämä ryhmien väliset normit saattavat vaihdella suuresti ja olla ristiriidassa keskenään, mutta lait ja asetukset suojelevat sekä pahimmilta ylilyönneiltä että eriasteiselta diktatuurilta. Historiallisesti normit eivät ole pysyneet samoina tai olleet muuttumattomia. Aika ja yhteiskunnallinen kehitys ovat muokanneet niitä. Ne sopeutuvat vallitseviin olosuhteisiin ja jatkavat muuttumistaan. Filosofisesti tarkasteltuna niiden taustalla on pitkä etiikan ja moraalifilosofian perinne, joka ensisijaisesti määrittää kuinka meidän tulisi elää keskenämme ihmisarvoista elämää.

Hyvät käytöstavat kertovat millaisia me olemme: otammeko toiset huomioon vai ajattelemmeko ainoastaan itseämme. Huono käytös sinänsä ei johda rangaistukseen eikä siitä voi tehdä rikosilmoitusta. Sitä voidaan ainoastaan paheksua. Länsimaiseen sivistykseen kuuluu myös ajatus vapaudesta ja oikeus sekä itseilmaisuun että sananvapauteen. Niitä harjoitettaessa on syytä kuitenkin pitää mielessä yleiset velvollisuudet ja lakien esittämät rajoitukset.

Tosinaan kanssaihmisemme yrittävät asettua kaiken yläpuolelle. Se voi ilmetä vaatimuksena erityskohteluun esimerkiksi oman yhteiskunnallisen aseman tai rodullisen ylemmyydentunteen perusteella. Tällöin kuvitteellisuus ei kohtaa todellisuutta tai ylimielisyys muutu hyveeksi. Kysymykseen ”ettekö tiedä kuka minä olen”, voimme ainakin mielessämme vastata oikeutetusti: ”tiedän, mikä olet”.

Hyvät käytöstavat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia: toisten huomioimista sosiaalisissa tilanteissa, asianmukaista tervehtimistä, aiheellista anteeksipyytämistä tai auttavan käden ojentamista. Kirurgin veitsi voi kohentaa kasvojasi, mutta henkisiä vinoutumia se ei poista. Aito hymy ja hyvät käytöstavat sen sijaan lakaisevat monia esteitä tieltäsi.


Fintellektuaalinen manifesti XX