Laiskuuden lisäarvo

Kun saavutamme tavoitteemme mahdollisimman pienin panoksin, olemme toimineet tehokkaasti. Se osoittaa, että tuottavuutemme on lisääntynyt, mikä puolestaan parantaa kilpailukykyämme. Näin kuvattuna prosessi on yksinkertainen, mutta se ei kerro ovatko valitsemamme vaihtoehdot olleet oikeita tai vääriä. Ainoastaan haluttu päämäärä pyhittää käyttämämme keinot. Luulemme rakentavamme suurta menestystarinaa, vaikka oikeastaan kavennamme omia mahdollisuuksiamme.

Georg Henrik von Wright esitti, että länsimaiseksi kutsumamme sivilisaatio on muotoutunut kahden suuren perinteen pohjalta: juutalaisen ja helleenisen. Uskonnolliset ja moraaliset käsityksemme periytyvät juutalaisesta traditiosta ja luonnonilmiöiden ymmärrettävyys ja rationaalisen tutkimisen traditio hellenistisestä kulttuurista. Kristinuskon voittokulku erotti perinteet toisistaan, mikä synnytti henkisten arvojen kriisin, joka ratkesi vasta renessanssin ajattelijoiden ansiosta. He kehittivät synteesin ja loivat uudelleen sivilisaatiomme perustan.

Suuri kertomus täydentyi uusilla aatevirtauksilla. Reformaatio loi perusteet kansankieliselle opetukselle, luonnontieteiden kehitys rakensi vankempaa tieteellistä maailmankuvaa, utilitarismi lisäsi hyötyajattelua, valistuksen projekti loi kuvan ihmisestä vapaana ja järkevästi ajattelevana, liberalismi mahdollisti parlamentaarisen demokratian kehittymisen, sosialismi huomioi yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kansallisuusaate pyrki legitimoimaan kansallisen kulttuurin. Ihmisen tie kohti parempia aikoja ei monipuolisuudestaan huolimatta välttynyt ylilyönneiltä ja kauheuksilta.

Toisen maailmansodan aikana maanpaossa elänyt saksalainen Eric Auerbach pohti teoksessaan Mimesis, kuinka länsimainen kirjallisuus kuvasi todellisuutta. Se rakentui kahdelle suurelle kivijalalle: juutalais-kristilliselle ja homeeristen eeposten traditiolle. Hänen kirjallinen matkansa alkoi Homeroksen Odysseiasta ja päättyi James Joycen Odysseukseen.  Auerbach onnistui luomaan teosten välisestä ajasta älyllisesti vaativan ja mielenkiintoisen synteesin. Kotoaan karkotetulla tutkijalla ei ollut käytössään laajaa lähdeaineistoa, mutta hän tunsi tutkimusalansa perinpohjaisesti, kykeni hahmottamaan kokonaisuuksia ja näkemään ilmiöiden väliset suhteet. Se vaati eurooppalaisen sivistyksen syvällistä tuntemista.

Katolinen kirkko ahdisteli ihmisiä seitsemällä kuolemansynnillä, joista yksi oli laiskuus. Oman aikamme kuvastossa laiskuus ilmenee perinteisen palkkatyön vieroksumisena ja näennäisenä toimettomuutena. Keskiajalla laiskuuden symbolina käytettiin etanaa, koska se etenee hitaasti. Toisaalta etana on myös sinnikkyyden vertauskuva, koska se pyrkii eteenpäin ja kantaa mukanaan suurta taakkaa, omaa taloaan. Samalla tavalla itseään sivistävä ihminen ottaa harteilleen mittaamattoman kuorman, joka muhii ja kasvaa näennäisessä toimettomuudessa. Se on ehdoton edellytys uusille ajatuksille ja luovuudelle.

Jos me ainoastaan lisäämme fyysistä kuormitusta ja vähennämme samalla henkisiä voimavarojamme, suhteemme meitä edeltäneisiin traditioihin voi katketa. Se lisää irrallisuutta ja juurettomuutta. Kenties meidän kannattaisi omaksua Thomas Mannin ajatus: Keväinen kävelyretki kaupunginreunamien puistoissa, kukan tuoksu, linnun laulu, eikö sellaisista asioista saattanutkin olla kiitollinen? Ja voidakseen nauttia on oltava sivistynyt – niin, sivistys onkin aina juuri sitä että osaa nauttia. Sivistys rakentuu kiirehtimättä ja kulkee mukanamme kuin asunto kotilolla. Toivottavasti seuraavat sukupolvet saavat nauttia ja perehtyä monipuolisesti kulttuurimme hedelmiin, eivätkä joudu hankkimaan henkiselle talolleen erillistä rakennuslupaa. Onhan laiskuuden lisäarvona luovuus.


Fintellektuaalinen manifesti XXIV

Tietohaaste

Sinisten ajatusten hautausmaa esitti toukokuussa Tietohaasteen. Antti Sorrin erinomainen blogi on vienyt minut tähtien sotiin, palauttanut tulevaisuuteen ja antanut maistiaisia monista lukulistalleni päätyneistä teoksista. On ilo esitellä itselleni tärkeitä tietokirjoja, jotka inspiroivat jatkuvasti ajatteluani.

Erich Auerbach: Mimesis – Todellisuudenkuvaus länsimaisessa kirjallisuudessa (1946/1992)

Saksalaisen Erich Auerbachin (1892-1957) Mimesis on sekä eurooppalaisen sivistyksen kulmakivi että osoitus sisäistetystä hengen historiasta. Auerbach kirjoitti teoksensa 1940-luvun puolivälissä maanpakolaisena Istanbulissa. Kirjallisuudentutkijalla ei ollut käytössään yliopiston kirjaston sisältämää massiivista aineistoa, ja hän joutui tukeutumaan muistiinsa ja sivistyksen voimaan. Siitä huolimatta tai johtuen, onnistui Auerbach suuressa urakassaan erinomaisesti ja humanismin klassikko syntyi.

Mimesis on kertomus länsimaisen kirjallisuuden merkkiteoksista ja traditioista. Auerbach tuo esille kulttuurifilosofien suosiman näkemyksen sivistyksemme kahdesta alkukodista: antiikin kreikkalaisesta ja juutalaisesta vanhatestamentillisesta ajattelusta. Todellisuus, jota kaunokirjallisuus kuvaa, myöntää velkansa molemmille. Auerbachin tapa esittää asiansa on innostunut ja saksalaisittain perusteellinen. Teos tiivistää hienosti sivuilleen ilmiön, jota kutsumme eurooppalaiseksi sivistykseksi.

Eric Hobsbawn: Äärimmäisyyksien aika – Lyhyt 1900-luku (1914-1991) (1999)

Historioitsija Erich Hobsbawn (1917-2012) on mielenkiintoinen henkilö: kosmopoliittinen lapsuus ja nuoruus yhdistyvät marxilaiseen vakaumukseen. Hän esitti aiemmissa teoksissaan, että ennen lyhyttä 1900-lukua oli pitkä 1800-luku, joka alkoi Ranskan suuresta vallankumouksesta, vuodesta 1879 ja kesti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen, vuoteen 1914 saakka.

Äärimmäisyyksien aika on kokoaan suurempi teos, vaikka Hobsbawn tunnustaa kirjoittaneensa teoksena enemmän aikalaisena kuin tutkijana ja perehtyneensä normaalia kevyemmin tutkimusaineistoon, ovat tulokset huikeita. Hän vyöryttää lukijan eteen tietoa ja tulkintoja, joiden pelkkä läsnäolo saa ajattelemaan monia asioita toiseen kertaan. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan tuhojen kuvaaminen yliopisto-opiskelijoiden näkökulmasta on järisyttävää luettavaa. Sivistyneistöstä rintamalle joutuneiden ikäluokkien rivit harvenivat merkittävästi ja osaamista hautautui taistelukenttien mutaan. Se vaikutti väistämättä seuraavien vuosikymmenten intellektuaaliseen kehitykseen Euroopassa.

Esa Saarinen: Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin (1985)

Vuonna 1953 syntynyt Esa Saarinen on koko uransa ajan ollut näkyvä keskustelija ja mediahenkilö. Toisinaan saatamme unohtaa, että hän on tehnyt kenties parhaan suomenkielellä kirjoitetun filosofian historian. Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle Sokrateesta Marxiin on kattava, kronologinen ja kunnianhimoinen esitys ajattelijoista, joiden perintöä me kannamme yhä mukanamme.

Saarisen kirja on henkilökeskeinen. Se ilmentää hänen vakaata uskoaan luovuuteen, joka syntyy yksilöissä. Nämä huippuyksilöt ovat luoneet ajatuksia, jotka ovat antaneet suunnan sekä yhteiskunnalliselle ajattelulle että määrittäneet merkittävästi kulttuuria. Hän löytää kohteistaan ja historiasta räjähtävää materiaalia, joka sinkoaa staattisen ajattelun avaruuteen. Saarinen esittelee filosofiset ongelmat selkeästi ja selittää ne ymmärrettävästi. Kahlehtimaton kieli kantaa läpi kirjan eikä kirjoittaja kumartele kuvia tai nöyristele sovinnaisen esitystavan edessä. Itsensä näköinen tyyli luo viimeisen silauksen mestarillisesti laaditulle teokselle.

Chris Anderson ja David Sally: Numeropeli – Luulet ymmärtäväsi jalkapalloa, mutta et tiedä siitä mitään (2013)

Humanistille tilastot ovat toisinaan kauhistus. Yhteiskuntatieteilijä Chris Anderson ja taloustieteilijä David Sally käänsivät pääni hyvin yksinkertaisesta syystä: pelien kuningas, jalkapallo, tarjoaa loputtomia mahdollisuuksia mielenkiintoisille tarinoille ja tulkinnoille. Tiedetaustansa lisäksi kirjoittajat ovat entisiä ammattilaisurheilijoita.

Jalkapalloon sisältyy paljon myyttejä eikä tietäjiä tarvitse etsiä kaukaa. Jokainen pelaaja, valmentaja, omistaja ja katsoja osaa analysoida peliä ja esittää täsmälleen oikeita ratkaisuja, jotka sisältävät vain yhden ongelman: yleensä ne eivät toimi. Anderson ja Sully vyöryttävät lukijan eteen tilastoaineksen, jonka ansioista he pystyvät purkamaan monia alalla ja erityisesti katsomossa vallitsevia vääriä käsityksiä. Kirja tarjoaa oikeastaan uskonpuhdistuksen alkeet, jonka opeilla keisareilta riisutaan kaikki vaatteet. Numeropeli osoittaa, että sattuma on aina loogista ja sissijalkapallolla voi menestyä.

Yuval Noah Harari: Sapiens – Ihmisen lyhyt historia (2011/2016)

Israelilainen historioitsija Yuval Noah Harari (s. 1976) ei näpertele pienten tutkimusaiheiden parissa. Hän selittää historian biologialla ja asettaa itselleen suuria kysymyksiä elämän tarkoituksesta ja ihmisen ja maailman olemuksesta. Alle viiteensataan sivuun on ahdettu paljon, mutta ähkyä kirja ei aiheuta. Sujuva teksti saa janoamaan lisää.

Sapiens kertoo nykyihmisen tarinan esihistorian hämäristä luolista oman aikamme värivalojen loisteeseen. Tarina ei ole kaikilta osiltaan kaunis, vaikka se kertoo lajimme voittokulusta. Homo Sapiens ajoi muut ihmislajit tieltään ja loi hämmästyttävän määrän erilaisia uskomusjärjestelmiä: jumalat, maatalouden, kapitalismin ja valtion. Leirinuotiolla kerrotut tarinat kuulostivat uskottavilta ja saivat ihmiset ahkeroimaan entistä paremman tulevaisuuden puolesta. Syntyikö sellaista koskaan? Kenties Harari vastaa kysymykseen uudessa kirjassaan Homo Deus: A Brief History of Tomorrow, jonka suomennosta odotan innokkaasti.


Nettisivujen osalta tuotan pettymyksen. En seuraa säännöllisesti sivustoja, vaikka tietoa etsiessäni vierailen useilla.

Haastan mukaan seuraavat mainiot blogit:
A.sta Ö:hön
Musiikkihavaintoja
Kinokabinetti

Ohjeet:
– Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
– Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä – siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
– Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
– Haasteen aloittajan Lukumadon kirjoitus tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
– Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Paolo Nutini: Iron Sky (2014)

Basso valaa kivajalan taloon, ja koskettimet tukevat valua kunnes piano ja rummut kantavat vokalistin raastavan äänen ja merkityksillä ladatun lyriikan huoneisiin. Luodessamme katseemme ylös näemme katon sijasta taivaan, jonka alla voimakkaat metaforat ja kuvat väreilevät kuin revontulet pohjoisella taivaalla. Tämä luja kuvasto kuljettaa ajatuksemme oman aikamme konflikteihin tai robotisaation nopeaan etenemiseen, ja muistuttaa meitä ihmisen ikuisesta selviytymistaistelusta. Vähitellen laulajan ääni repii seinät ympäriltään, ja kaikki mikä myrskyn jäljiltä jää vielä pystyyn, huuhtoutuu puhaltimien nuottien mukana tuuleen. Koko kappale on kuin viimeiseen asti pidäteltyä jännitystä, jossa yhtye soittaa sinänsä rauhallisesti, mutta väistämätön räjähdys vaanii aina seuraavan tahdin takana. Kuulija virittäytyy lopulliseen purkaukseen, mutta juuri silloin koittaa yllättävä rauhallinen ja tyyni hetki, joka täyttyy Charles Chaplinin legendaarisella puheella elokuvasta Diktaattori. Kun se päättyy, on lopullinen räjähdys enää vain ajan kysymys.

Caustic love on Paolo Nutinin kolmas albumi ja Iron Sky sävelkynän suurin saavutus. Musiikillisesti kappale voidaan luokitella psykedeeliseksi rokiksi, mutta pohjimmiltaan se on puhdasta soulia, jota artistin karhea ääni kantaa eteenpäin yhtä ylväästi kuin 1960-luvun klassiset soulartistit omia ikonisia kappaleitaan. Se liukuu salakavalasti ihon alle ja jää sinne muistuttamaan, että todellisuus iskee toisinaan kasvoille kovemmin kuin pelkät sanat ja sävelet. Kahden aiemman levyn iloiset ja kevyet ska- ja reggaesävyt ovat vaihtuneet totisemmaksi ja tummemmaksi kerronnaksi, joka sopii erittäin hyvin laulajan äänelle. Niiden kaiut kumpuavat toisinaan muistuttamaan kuulijaa musiikillisen ilmaisun moninaisuudesta ja sävelet leikittelevät useassa tyylilajissa, mikä puolestaan vahvistaa käsitystä Nutinista vahvana ja omaan näkemykseensä uskovana taiteilijana.

Hyvät kuulijat, hyvä musiikki raastaa sielua ja hioo sydämen vereslihalle, mutta samalla se puhdistaa sisimmän ja lakaisee kaiken kuonan tieltään. Iron Sky omaa kaikki klassikon ainekset ja tarjoaa täydellisen katarsiksen, jonka saavutettuamme voimme puristaa kätemme nyrkkiin, nostaa sen ilmaan ja laulaa paremman tulevaisuuden puolesta. Meidän on noustava, kuten laulu opettaa, pelon, vihan ja rakkauden yläpuolelle, jotta voimme saavuttaa todellisen vapauden. Sen me olemme ansainneet.


Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (heinäkuu 2016)