Viidentoista mielenkiintoisimman valitseminen oli vaikeampaa kuin koskaan aiemmin, sillä moni artisti asetti riman melko korkealle sekä itselleen että toisille. Listan albumit on julkaistu marraskuun 2015 ja marraskuun 2016 välisenä aikana.
Kuoleman kosketus
Suuri artisti poistui, mutta jätti jälkeensä hienon albumin. Bowie ei koskaan pelännyt heittäytyä kohti uutta. Kappaleista kuultavat tutut elementit, mutta soittajat kuljettavat musiikin toisinaan kiivaalle jazzlaukalle, joka lakaisee kaikki esteet tieltään.
Leonard Cohen: You Want It Darker
On aika jättää jäähyväiset, kertoo levyn jokainen huokaus. Cohenin kynä pysyi terävänä loppuun saakka ja sanoituksista huokuu väistämätön. Yhteistyö säveltäjä Patrick Leonardin ja tuottaja Adam Cohenin synnytti täyteläisen ja tasapainoisen albumin.
Nick Cave & The Bad Seeds: Skeleton Tree
Kuolema vieraili Caven perheessä, ja sen läsnäolo kuuluu lauluissa. Intiimi tunnelma tuo musiikin iholle ja kantaa tuskan sisimpään. Kuulija elää mukana jokaisessa hetkessä ja on viimeisten sävelten kaikuessa riekaleina.
Vanhoilla kulmilla
Edellinen albumi osoitti Polly Jean Harveyn taidon rakentaa näköisiään kappaleita. Tällä levyllä on tuttuja elementtejä, mutta ilmaisu on tiiviimpää, ja se puolestaan antaa musiikille tilaa hengittää.
Norah Jones: Day Breaks
Artisti palaa juurilleen, ja Danger Mousen tuotannolliset kikat jäävät edelliselle levylle. Sävelet kuulostavat tutuilta ja tunnelmat vaihtelevat hämyisistä pianobaareista konserttilavoille. Norah Jonesin hunajainen ääni saa kuulijan uskomaan kaiken kuulemansa.
Van Morrison: Keep me Singing
Mitä pitää ajatella levystä, jonka jokaisesta osa-alueesta huokuu ennakkoaavistus tulevasta? Laulaja kuulostaa paremmalta versiolta itsestään, sävelkulut vaikuttavat muinaisilta ja tekstit kulkevat luontevasti. Kokonaistunnelma kuljettaa toisaalle ja albumi on osiaan suurempi: täydellinen illan hämäriin hetkiin.
Soulsavers: Kubrick
Yhtye teki mainioita levyjä yhteistyössä Mark Laneganin ja Dave Gahanin kanssa. Tälle kertaa he seisovat omillaan ilman laulajia. Musiikki maalaa maiseman, jonka soisi säilyvän pitkään. Maailma on kaunis.
Tärkein on matka
Justin Vernon (Bon Iver) on mielenkiintoinen artisti, joka kulkee omia polkujaan. Kolmannen albumin kappaleet vaativat kuulijalta aikaa ja keskittymiskykyä. Aivan kuin jokin suurempi voima olisi kehottanut artistia säveltämään joukon lauluja, purkamaan ne palasiksi ja kokoamaan toisessa järjestyksessä uudestaan.
Michael Kiwanuka: Love & Hate
Albumi kumartaa mustan musiikin historialle. Lauluntekijä tuntee perinteen, mutta ei jää sen vangiksi. Sävyt ja rytmilliset muutokset vaihtuvat, jopa kesken kappaleen. Musiikki ei sulata lunta ja jäätä ympäriltämme, mutta tekee talvesta siedettävämmän.
Ray LaMontagne: Ouroboros
Ouroboros tarjoaa lievästi psykedeelisen levähdyspaikan erämaassa. LaMontagne ei kerro tarinoita, vaan tunnelmoi kuvilla ja vertauksilla, jotka säilyttävät salaisuutensa. Parhaimmillaan albumi kuljettaa meidät tyyneyden lähteille.
James Vincent McMorrow: We Move
McMorrow’n ensimmäinen albumi esitteli täydellisen laulaja-lauluntekijän ja toinen hylki akustisia sävyjä liukuen kohti modernimpaa ilmaisua. Tällä kolmannella levyllään artisti yhdistää perinteiset elementit inhimillisesti käytettyihin koneisiin eikä tuhlaa maalipaikkoja.
Viattomuuden vuosikymmenet
Maailmamme ei muutu mustavalkoiseksi, vaikka albumin monoäänitys heittää mielemme viattomuuden vuosikymmenille. James Hunter Six tekee tyylitietoista jälkeä, jolloin meidän ainoaksemme tehtäväksemme jää nauttia tunnelmasta ja pyyhkiä pölyt tanssikengistä.
Weeping Willows: Tomorrow Became Today
Ruotsalaisen yhtyeen albumi kuulostaa toisinaan unettavan seesteiseltä, mutta se on vain pintaa. Soittajat ovat jalostaneet äänimaailmansa niin viileäksi, että toisinaan kuuntelijalle tulee hiki.
Amerikkalaisen laulukirjan uudet sivut
Tahdotko astua aikakoneeseen ja matkata kaudelle, joka lepää mielikuvituksessasi? The Lumineers vie sinut orgaanisesti tuotetun musiikin äärelle, jossa ääni ja soundit ratkaisevat. He tuovat ajattomat tarinansa käsiemme ulottuville yksinkertaisesti ja taitavasti. Musiikin ystävä kiittää, sillä Cleopatra on hieno albumi erinomaiselta yhtyeeltä.
Sturgill Simpson: A Sailor’s Guide To Earth
Countrymusiikin tulevaisuus on tässä: Sturgill Simpson räjäyttää luutuneet käsitykset staattisesta genrestä. Albumin avausraita käynnistyy perinteisen balladin tavoin, mutta lopussa olemme jo E Street Band -tunnelmissa. Levy tarjoilee tyylikästä tunnelmointia ja taitavaa svengiä.
Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (tammikuu 2017)
