Ja silti kaupungin asukkaat kantavat Unitedin punaisten paitojen ohella Cityn sinisiä ja pienempien seurojen tarjoamaa värikirjoa. Teollinen kulttuuri loi kasvualustan mielenkiintoisille artisteille ja yhtyeille, synnytti uusia tyylisuuntia ja antoi sysäyksen äänille, jotka tavoittivat koko maailman. Oasis on vain yksi monista ja yhtyeen muusikot kantavat sinistä paitaa. Toinen klassikkoyhtye, The Stone Roses, verhoutuu puolestaan punaiseen.
Käännän katseeni hetkeksi toiseen kaupunkiin ja terävään kirjailijaan. Robert McLiam Wilsonin romaani Eureka Street, Belfast on lohdullinen teos. Se kertoo kaupungista, joka yrittää toipua kitkerästä sisällissodasta. Ihmiset ovat toistensa kaltaisia, vaikka uskonnollinen vakaumus ja valtiouskollisuus vaihtelevat. Vallasta kilpailevien ryhmien välinen vihapuhe ruokkii ja toteuttaa itseään. Se on kierre, josta osallisten on vaikea päästää irti, ja sanat muuttuvat karmiviksi teoiksi.
Tämän keskellä kaupungin asukkaat tahtovat nauttia turvallisesta arjesta, tehdä työtä ja huolehtia läheisistään, mutta ääriliikkeet tekevät sen omilla toimillaan mahdottomaksi. Kirjailija
kuvaa kaupunkiaan ja sen asukaita hellästi ja runollisesti, mutta yksi pommi muuttaa kaiken hetkessä: kauniit elämät katoavat ja tarinat jäävät kesken. Kaupunki, jossa ”kaikki kadut ovat runoja”, on hetkessä kutistunut, ja kirjan sivut muuttuneet kevyemmiksi. Pelko ja epävarmuus ovat purkautuneet turhaksi ja veriseksi teoksi.
Toivon, että tänään punaiset, siniset ja kaikkien muiden värien kirjo liittävät kätensä yhteen ja avaavat mielensä maailmalle: yhdessä he ovat voimakkaampia, eivätkä taivu pimeän ja synkän edessä. Kun aika on jälleen kypsä, he laittavat tanssikengät jalkoihinsa, laulavat omalla erityisellä äänellään ja soittavat kiivaita rytmejä. Mutta tänään me suremme Manchesterin uhreja ja haemme voimaa yhteisöistämme, joka eivät saa sortua pelon ja vihan edessä.
