Tarkkailen maanantaisin sähköpostia erityisen kiinnostuneena. Kun odottamani viesti saapuu, avaan sen mukana tulleen linkin, jonka takaa paljastuu musiikillinen herkkupala, todennäköisesti kappale kultaiselta 1980-luvulta. Ruotsissa asuva ystäväni muistuttaa yhteisestä menneisyydestämme. Olen valmistautunut tähän hetkeen henkisesti viikonlopun aikana, ja hetken päästä lähetän hänelle vastauksen, linkin toiseen kappaleeseen. Tämän jälkeen musiikki jää soimaan taustalle työpäivän ajaksi.
Vaikka joku ihminen olisi noussut taivaaseen asti ja saanut tarkastella maailmankaikkeuden rakennetta ja tähtien kauneutta, hänen ihmettelynsä olisi ilotonta; se olisi kuitenkin tuottanut hänelle suurta nautintoa, jos hänellä olisi ollut joku, jolle kertoa näkemästään. Tämän perimätiedon kirjoitti muistiin roomalainen filosofi ja kirjailija Marcus Tullius Cicero pohtiessaan ystävyyden olemusta. Ystävät ovat erikoislaatuisia olentoja, sillä jakaessaan ilonsa ja surunsa keskenään, muuttuu ilo entistä suuremmaksi ja surua on huomattavasti helpompi kantaa.
Cicero muistuttaa, että teot mittaavat ystävyyden syvyyttä paremmin kuin pelkät sanat. Pohjimmiltaan ystävyys on hyve, jonka olemassaolo täytyy molempien osapuolien tiedostaa. Ystävyydelle piirretään yhteiset rajat, joita ei voi ylittää eikä keskinäistä luottamusta ole soveliasta rikkoa. Ystävät yleensä muistavat vaikeassa paikassa saamansa avun. Vaikka vastapalvelukset eivät ole asian ydin, voi ystävään turvautua kriittisellä hetkellä. Toisinaan meidän kaikkien on oltava itsekkäitä ja varattava aikaa ja tilaa omille kiinnostuksen kohteillemme tai syvällisemmälle itsepohdiskelulle, jolloin emme tietenkään voi olla tavoitettavissa.
Saatamme silloin tällöin kohdata myös tilanteita, joissa asiantuntemustamme kaipaavat ystävien kaverit tai näiden kaverit. He olettavat saavansa aikaamme ja huomiotamme käyttöönsä samalla tavalla kuin ystävämme. Koska välistä puuttuu vahva ystävyyden side, saattaa tilanne muuttua erikoiseksi, jos kysyjä ei osaa arvostaa tekijän osaamista ja aikaa riittävästi. Motivaatio auttaa katoaa saman tien. Kuinka moni meistä onkaan saanut vastineeksi antamastaan panoksesta ainoastaan lupauksen pitkästä lounaasta tai tapahtumalipuista eikä sen jälkeen ole kuullut mitään auttamastaan henkilöstä tai organisaatiosta?
Onneksi elämä osaa yllättää myös positiivisesti. Joitakin vuosia sitten huomasin nimeni joensuulaisen ystäväni väitöskirjan esipuheessa. Hän kiitti lukuisista korkealentoisista keskusteluista, jotka käsittelivät elämää suurempia kuvioita. Viime syksynä kotkalainen ystäväni lähetti kahden välikäden kautta lainaksi muutaman levyn, jotka minun olisi hänen mielestään syytä kuunnella. Onneksi tämänkaltaisia miellyttäviä esimerkkejä on vielä enemmän, sillä ne peittävät alleen kaikki negatiiviset kokemukset. Teot eivät silti ole ainoa ystävyyden mittari, sillä kohteliaat eleet ja sanat lämmittävät mieltä yhtä lailla.
Olen edelleen iloinen, kun ystäväni soittaa perjantaisin ja kertoo olevansa kotimatkalla, mutta vielä iloisempi olen päästessäni laukomaan vastapalloon ja kertomaan, että istun jo kotona lukemassa päivän lehtiä. Todelliseen ystävyyteen kuuluu sekä vilpitön ilo toisen onnistumisista että pienet toverilliset näpäytykset. Jälkimmäiset pitävät ystävyyssuhteen dynamiikan terävänä, koska vastapalloja satelee ajan myötä puolin ja toisin.
Fintellektuaalinen manifesti XXIX
