Tarkistin vielä, että tarvittavat matka-asiakirjat ovat muovitaskussa, ja niiden joukossa myös varausvahvistus London Eye –maailmanpyörään. Ehtoihin kuului, että varaajan täytyy todistaa henkilöllisyytensä ja esittää luottokortti, jolla pyörähdys ilmassa on maksettu. Siirsin passin lompakon viereen, ja pakkasin ne olennaisten papereiden seuraksi reppuun.
Saavuimme aamulla lentokentälle hyvissä ajoin. Lähtöselvitys ja turvatarkastus sujuivat nopeasti. Meillä jäi runsaasti aikaa aamiaiselle. Join kahvia ja mursin paloja croissantista, kun televisiosta tuttu pariskunta riensi käytävällä pankkiautomaatille. Mietin hetken ja päätin nostaa käteistä, jonka kävisin myöhemmin vaihtamassa punniksi. Niillä ylittäisimme ensimmäiset esteet lentokentällä ja metroasemalla. Jono automaatilla oli pitkä. Pääsin viimein kasvokkain koneen kanssa. Avasin lompakon. Ensimmäisenä loisti värikäs kirjastokortti.
Matkakumppanini pelastivat minut pahimmalta, mutta seuraavana iltana odotti todellinen testi: London Eyen asiakaspalvelija. Esitin varausvahvistuksen ja passin. Pahoittelin, että olin jättänyt luottokorttin kotiin. Käänsin erehdykseni huumoriksi ja kerroin, että on melko haasteellista matkustaa kirjastokortilla. Hän katsoi minua hetken vakavana ja lopulta naurahti: ”Älkää olko huolissanne, sir. Meillä vierailee paljon italialaisia turisteja, joilla ei ole mukanaan yhtään vaatimistamme dokumenteista”. Kymmenen minuutin kuluttua ihailimme Lontoota korkeuksista. Nauroin ensimmäistä kertaa matkamme aikana vapautuneesti.
 |
| Konsultoiva etsivä lompakossa. |
