Yhtye saattoi näennäisesti olla melko tuntematon. Olihan se julkaissut vain yhden tunnetun albumin, mutta se on vain osa tarinasta. Sitä ennen pieni ja itsenäinen levy-yhtiö oli kustantanut The Hootersin esikoisalbumin, jota myytiin 100 000 kappaletta. Se puolestaan herätti 1980-luvun puolivälissä huippuiskussa olleen Columbian, ja seuraavan puolen vuosikymmenen aikana syntyi kolme mainiota albumia.
Viattomalta kuulostava nimi – The Hooters – tarkoittaa auton äänitorvia tai pöllöjä, mutta vuonna 1983 perustettu ravintolaketju levitti sanan tunnetuinta ja alatyylisintä merkitystä yhtyeen edellä. Ketjun tarjoilijoiden asut huokuivat seksuaalista vetovoimaa, ja asiakkaiden katseet kohdistuivat kirjaimellisesti sanaan, rintoihin. Sinänsä on yllättävää, että yhtyeen nimi kääntyi muotoon The Hooters vasta vuoden 1993 julkaistun albumin kannessa.
One Way Home on The Hootersin toinen Columbia-albumi, joka alkaa kolmen terävän kappaleen suoralla: Satellite ja Karla With A K avaavat kiitoradan, jolta klassikko pääsee kohoamaan siivilleen.
Johnny B on dramaattinen laulu, joka käynnistyy folkhenkisesti huilulla ja mandoliinilla. Pian kitarat, basso ja rummut jyrähtävät mukaan, mutta korkeimman kaiun saavat urut. Ne saattavat kappaletta eteenpäin taustalla ja painottavat tarinan käänteitä. Kappaleessa ei ole yhtään turhaa instrumenttia: huuliharpun huokaus ja kitaroiden venytykset osuvat kohdalleen. Sanoitus on sinänsä selkeä. Kertoja varoittaa Johnnya kohtalokkaasta ja vaarallisesta naisesta, joka kietoo voimattoman päähenkilön sormensa ympärille. Kenties kaikki ei ole niin yksinkertaista kuin sanat antavat aluksi ymmärtää. Jos naista kuvaavan pronominin she vaihtaa substantiiviin heroin, muuttuu laulun merkitys hetkessä toiseksi.
Hyvä kuulijat, meistä jokainen tarvitsee ystävän, joka uskaltaa kertoa, milloin vihreät valot ovat jo ehtineet vaihtua punaisiksi eikä risteykseen kannata enää syöksyä täydellä vauhdilla. Siellä odottaa vain kuolema ja tuho.
Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (huhtikuu 2017)
