lauantai 30. toukokuuta 2015

Mielen vallassa

Poliisi pysäyttää maantiellä kulkevan auton ja kirjoittaa kuljettajalle ylinopeussakon. Sakotettu lausuu ne kuuluisat sanat, jotka monelta meistä saatavat vastaavassa tilanteessa päästä ilmoille: "Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin sakottaa tiellä liikkuvia, vaikka maa on täynnä kaikenlaisia rikollisia, jotka pitäisi ottaa kiinni". Kaiken kiukkumme keskellä unohdamme, että poliisi on juuri hoitanut niitä tehtäviä, jotka sille kuuluvat. Ylinopeuteen syyllistynyt on sakkonsa ansainnut eikä oman rikkeen vähättely tai virkavallan tehtävien arvosteleminen peitä sitä tosiasiaa.


Suomalaisen jääkiekkoilun ikoni Teemu Selänne ihmetteli apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin puuttumista huippu-urheilijoiden varusmiespalveluksen kestoon. Aluksi Selänne kyseli, mitä henkilö oikeastaan tekee ja kirjoitti jo seuraavaksi: "Eiköhän tällä tittelillä olisi kaikkien edunmukaista keskittyä ihan muihin juttuihin…" Selänne koki urheilijoiden joutuvan epäoikeudenmukaiseen asemaan, koska Puolustusvoimat muutti omia toimintatapojaan apulaisoikeusasiamiehen vaatimuksesta. Selänne harjoitti meille kaikille yhtäläistä oikeutta sananvapauteen, mutta jääkiekkokaukalossa vastaavanalaiset ilmaisut saattaisivat johtaa käytösrangaistukseen.

Mitä apulaisoikeusasiamies oikeastaan teki, jotta hän ansaitsi joutua Selänteen, toisten urheilijoiden ja journalistien tulilinjalle. Vastaus on yksinkertainen: työtään. Sakslin havaitsi huippu-urheilijoiden saavan erivapauksia, jotka ovat ristiriidassa varusmiesten yhdenvertaisen kohtelun kanssa. Pääesikunta joutui korjaamaan ohjeitaan ja yhdenmukaistamaan käytäntöjään 
Sakslinin kirjelmän perusteella, vaikka järjestelmä Selänteen sanojen mukaan "on toiminut kaikkien osapuolien kesken erinomaisen hyvin jo puolisataa vuotta".

Huippu-urheilijoiden erityiskohtelua perusteltiin muuan muassa heidän asemallaan nuorison esikuvina. Kenties asevelvollisuuden suorittaminen täysimääräisenä kasvattaa ryhmän arvostusta entisestään? Tähän voivat vaikuttaa vain huippu-urheilijat itse.

Kun muinaisessa kreikkalaisessa draamassa roolihahmo joutui hybriksen valtaan, sokaistui omasta suosiostaan ja tunsi kykenevänsä toimimaan täysin rajoituksitta oman tahtonsa mukaisesti, kostivat jumalat moisen ylimielisyyden ja pudottavat tämän korkeuksista takaisin maan pinnalle muiden kuolevaisten joukkoon. Myös Alexander Stubbin ura uudessa hallituksessa käynnistyi onnettomien tähtien alla.Hän esitteli hallitusohjelmaan kirjattua vaatimusta yliopistojen kolmannesta lukukaudesta ja onnistui samalla suututtamaan Professoriliiton, koska kertoi pitävänsä professoreita laiskoina ja nosti esiin heidän ammattinsa kolme hyvää puolta: kesä-, heinä- ja elokuun. Suurta yleisöä kosiskeleva sanailu oli sisällöltään harkitsematon eikä mairea hymy ainakaan vahvistanut viestin sanomaa.


Seuraavana päivänä hän selitti lausuntoaan, ja se oikeastaan pahensi tilannetta entisestään. Stubb kertoi viitanneensa Yhdysvaltalaisiin professoreihin, joiden toimia hän opiskeluaikanaan oli seurannut. Vastaus kelpaisi siinä tapauksessa, jos hallitus olisi korjaamassa Yhdysvaltojen yliopistojärjestelmää, mutta sinne asti heidän valtansa ei kuitenkaan yllä. Hallitusohjelmalla ei sinänsä voida muuttaa myöskään kotoisten yliopistojemme opetusjärjestelyjä. Sen voivat tehdä vain yliopistot itse, sillä laki niiden autonomiasta turvaa sivistyksen linnakkeet äkillisiltä poliittisilta hyökkäyksiltä.

Professorien osalta syyllistäminen epäonnistui täydellisesti, mutta suuremmissa kaupungeissa työskentelevien opettajien selviytymiskamppailu on jo käynnistynyt. Ensi keväänä yhä suurempi joukko opettajia jää ilman kesäajan palkkaa: Eiväthän opettajat tunnetusti tee töitä kesäkeskeytyksen aikana, ja miksi heille siis pitäisi maksaa hyödyttömistä kuukausista. Missä vaiheessa unohdimme sekä historiamme että todellisen vuosityöajan? Vuosikymmenten saatossa on opettajien työvelvollisuus kohdentunut noin kymmenelle kuukaudelle, ja suorituksista maksettu palkka vastaavasti jaettu tasaisesti vuoden jokaiselle kuukaudelle.

Kansalaisten oikeustajua on viime viikkoina koetellut myös entisten kansanedustajien sopeutumiseläke. Heillä on siihen täysi oikeus pakasteviroista tai merkittävistä pääomatuloista huolimatta. Uusi hallitus aikoo puuttua moniin etuisuuksiin kuten ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, joka on monelle työttömälle suurempi asia kuin sopeutumiseläke entiselle kansanedustajalle. Tästä näkökulmasta katsottuna ei ole ihme, että tunne samankaltaisessa asemassa olevien kansalaisten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta vahvistuu entisestään.

Meillä jokaisella on varmasti mielipiteemme huippu-urheilijoiden varusmiespalveluksen kestosta, yliopistojen kolmesta lukukaudesta, opettajien oikeudesta kesäajan palkkaan, kansanedustajien sopeutumiseläkkeestä tai työttömyysturvasta. Vaikka oma käsityksemme oikeudenmukaisuudesta saattaa joutua koetukselle, löytyy lähes jokaiseen ongelmaan vastaus lakikirjasta tai ainakin sen tulkinnasta. Kansalaisten valitsema eduskunta pyrkii säätämään lait parhaan tietämyksensä mukaan ja käyttää tässä työssä asiantuntijoita apunaan. Lakien käytäntöön soveltamisesta vastaavat puolestaan poliittisesti riippumattomat tuomioistuimet, unohtamatta tietenkään apulaisoikeusasiamiehen tulkintoja.

Mikäli laki ei suojaa riittävästi kansalaisiaan, on joissakin maissa mahdollista hakea apua järjestöiltä, jotka noudattavat toisinaan erittäin epämääräisiä oikeudenmukaisuuden periaatteita. Tätä tapaa, jossa laki sivuutetaan ja asiat oikaistaan omin toimin, noudattaa muun muassa Kummisetä-elokuvista tuttu mafia. Oikeudenmukaisuuden nimissä tehdyt teot, joilla ei ole lain antamaa oikeutta, perustuvat kuitenkin aina mielivaltaan, olipa suorittajana kuka tahansa. On sinänsä erittäin mielenkiintoista, että maamme uusi hallitus on luvannut tehdä ammattiyhdistysliikkeelle yhteiskuntasopimustarjouksen, "josta ei kannata kieltäytyä".


Fintellektuaalinen manifesti VI