torstai 1. joulukuuta 2016

Jeff Buckley: Hallelujah (1994)

Marraskuu on kuoleman kuukausi. Harmaan lukemattomat sävyt, valon hiipuminen ja kaikkialta päälle tunkeva pimeys raatelevat sielua. Syysmyrskyt, sateet ja tuulet lakaisevat kaiken tieltään, kunnes routa nukuttaa elämän uneen ruohovartisten kasvien lailla. Maisema käy lohduttomaksi, ja mieli etsii kaikkialta valoa ja lämpöä.

Laulaja-lauluntekijä Leonard Cohen poistui keskuudestamme marraskuussa 2016. Hän jätti jälkipolville perinnöksi hienoja lauluja ja koskettavia runoja. Jeff Buckley syntyi marraskuussa 1966 ja hukkui toukokuussa 1997. Hän jätti jälkeensä joukon puolivalmiita nauhoituksia, joista on myöhemmin koottu musiikkia useammalle levylle. Buckley ehti tehdä elinaikanaan vain debyttialbuminsa. Grace esitteli maailmalle lahjakkaan muusikon, joka intoutui luomaan oman versionsa Cohenin klassikosta.

Hallelujah on mielenkiintoinen sävelmä, jonka elämäkaari on täynnä yllätyksiä. Se ilmestyi Cohenin Various Positions –albumilla vuonna 1984. Suurinta suosiotaan se sai kuitenkin odottaa 2000-luvulle saakka, vaikka kappaleesta oli tehty monta hienoa levytystä ennen Shrek-elokuvan soundtrackia. John Cale teki kaikesta turhasta riisutun sovituksen vuonna 1991. Piano, laulu ja joukko ennen kuulemattomia säkeistöjä loivat ainutlaatuisen tunnelman. Tämä versio inspiroi Jeff Buckleyn yrittämään samaa. Säkeistöt pysyivät samoina, mutta piano vaihtui kitaraan.

Vaatimaton huokaus lävistää kaiuttimet ja kitara tapailee nuotteja, jotka kääntyvät vähitellen tutuiksi säveliksi. Buckleyn ääni vangitsee kuulijan sanoihin, jotka johdattavat katkeransuloisen rakkauden ja raamatun kertomusten kuvastoon. Näemme Daavidin katsomassa kuutamossa kylpevää Batsebaa ja Delilan leikkaavan Simsonin hiuksia. Liikumme uskon ja epätoivon pettävällä alustalla, laulamme uusia ja vanhoja säkeitä ja kuiskimme lopulta toisillemme sanoja rakkauden iloista ja suruista. Buckleyn ääni värisee ja huokuu aivan kuin kaikki muut maailman sanat olisivat käyneet tarpeettomiksi ja kitaran sävelet pystyisivät vaientamaan kokonaisia orkestereita.

Hyvät kuulijat, kohottakaa katseenne likaisesta ja märästä maasta ja laulakaa elämälle. Jaksakaa kulkea vielä tovi ja antakaa sävelten kuljettaa teidät lämpöön ja valoon. Voimamme saattavat vähentyä ja askeleemme lyhentyä entisestään, uskomme horjua ja toivo kadota kaltevalle ja petolliselle tielle, mutta uusi päivä odottaa horisontin takana. Kuiskatkaa vielä kerran: Hallelujah.


Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (marraskuu 2016)