Tom McRae: The Boy with the Bubblegun (2000)

Tervetuloa toiselle kelalle, toivottaa hiljainen ja puhetta muistuttava ääni juuri siinä vaiheessa, kun perinteinen vinyylilevy olisi käännetty ympäri ja B-puoli alkaisi soida. Sanat lohduttavat vain hetken, sillä kappaleen tunnelma kääntyy säe säkeeltä tummemmaksi. Tom McRae kiinnittää kuulijoidensa huomion pieniin merkittäviin asioihin ja vie meidät matkalle, jonka jälkeen maailma näyttää erilaiselta ja sisimmässä läikehtivät ristiriitaiset tunnelmat.

Englantilainen laulaja-lauluntekijä Tom McRae on tuntenut sanojen painon ja merkityksen koko ikänsä. Hänen vanhempansa ovat Englannin kirkon pappeja. McRaen musiikillinen kasvu alkoi kirkkokuorossa ja äidin lahjoittama kitara antoi alkutahdit ensimmäisille sävellyksille. Kapina uskonnollisen kodin auktoriteetteja vastaan saattoi ilmetä ensimmäisten yhtyekokeilujen nimissä, mutta myöhemmistä lyriikoissa ilmenee vahva usko kirjoitettuihin sanoihin ja niiden sisältämään voimaan, vaikka teemat maallisia ovatkin.

Artistin nimeä kantava esikoisalbumi tarjoaa intiimin kohtaamisen lauluntekijän edustaman maailman kanssa. Sovitukset ovat tasapainoisia ja pienimuotoisia. Ne sopivat kuvaan, jonka levy-yhtiö halusi tekijästä luoda: väkevä kirjoittaja, joka laskee painavat sanansa kuulijan iholle. McRae kuljetti henkilökohtaisuutta huokuvia laulujaan ylpeästi ajassa, joka jälleen kerran arvosti hetkisen kaunista yksinkertaisuutta ja käsityötaitoa. Sovituksissa pyörähtävät silloin tällöin humisevat ja surisevat äänet, jotka muistuttavat näiden hienojen tarinoiden ulkopuolisesta elämästä.

The Boy with the Bubblegun käynnistyy rauhallisella tervehdyksellä. Kitara säestää kevyesti kuin luodakseen sanoille sijan, jolle voi pitkän päivän jälkeen laskeutua lepäämään. Kaikuja ja pieniä ääniä värähtelee taustalla, kunnes vähitellen sellon tummahkot pitkät sävelet käyvät kiinni selkärankaan, eivätkä enää päästä irti. Matkan edetessä tarinan kohde muuttuu kertojaksi. Ilmakivääriä kantava poika tietää, että aseen kevyet luodit eivät voi aiheuttaa suurta kipua, mutta sanoilla on sitäkin suurempi merkitys. Ne satuttavat ja voivat sopivissa olosuhteissa tappaa.

Hyvät kuulijat, Atlantin valtameren toisella puolella naapurit saattaisivat olla todella huolissaan pojasta, joka katsoo kanssakulkijoitaan ilmakiväärin tähtäimen läpi. Me puolestamme saatamme huolestua sanoista, jotka voisivat tappaa. Laulun keskushahmo on enemmän tai vähemmän fiktiivinen, mutta hakee lohdutusta lähimmäisiltään. Kohdatessamme vastaavan tilanteen emme saa unohtaa ojentaa kättämme ja johdattaa poikaa puiden varjoista takaisin ihmisten luokse ja valoon.


Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (Elokuu 2009)