keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Ajatusten alttarilla

Jostein Gaarderin Sofian maailma -romaanissa on mainio sitaatti kenties kuvitteelliselta aivokirurgilta: Olen leikannut tuhansia aivoja, enkä ole nähnyt yhtään ajatusta. Vaikka lainaus liittyy perinteisiin jumalan olemassaoloa tai olemattomuutta todistaviin väitteisiin, on sen sisältö merkittävä myös toisesta näkökulmasta: mitä ovat ajatukset, mistä ne tulevat ja miten ne ilmenevät? Kuten hyvin tiedämme, tapahtuu ihmisen ajattelu biologisessa rakennelmassa, aivoissa, monimutkaisten sähkökemiallisten prosessien tuloksena. Synnytämme ajatuksia, joista osa päätyy toiminnaksi, jatkojalostettavaksi tai kokonaan unohdettavaksi.

Toisaalta olisi paljon luontevampaa puhua ideoista ajatusten sijaan, erityisesti silloin kun tarkoitamme uusia oivalluksia, aatteita tai ratkaisumalleja erilaisiin kohtaamiimme ongelmiin. Ihminen itsessään on mielenkiintoinen olio, joka on levittäytynyt maapallolla lähes kaikkialle ja kehittänyt apuvälineitä, joilla on pystynyt selviämään hyvinkin erilaisissa ja vaativissa olosuhteissa. Ne ovat syntyneet sekä oivallusten että yrityksen ja erehdyksen seurauksena. Todellisuus ympärillämme muuttuu koko ajan, vaikka emme sen vauhtia välttämättä huomaa kuin vasta vuosien tai vuosikymmenten kuluttua. Silti elämme hetkessä ja kuljemme eteenpäin, eli selviydymme elinympäristössämme. Tämä osoittaa, että historiallisesti meillä on kyky ratkaista ongelmia.

Elokuvassa Elämäni kesä (Biloxi Blues, 1988) sotamies Eugene Morris Jerome kysyy palvelustoveriltaan, mitä hänen pitäisi lukea tullakseen hyväksi kirjailijaksi. Vastaus on yksinkertainen ja yllättävä: New Yorkin pääkirjaston kolmas kerros. Vastauksen antava sotamies Arnold B. Epstein on tosissaan ja omalla viehättävän kierolla tavallaan täysin oikeassa. Samoin on kenen tahansa meistä luettava paljon ja perehdyttävä omaan alaan riittävästi, jotta uudet ideat voivat syntyä. Keskeneräiset ajatukset saattavat muhia tyhjyydessä, mutta erinomaiset ideat vaativat syntyäkseen riittävästi polttoainetta. Onko lopputulos uusi, on toinen kysymys, mutta aiemman tiedon yhdistäminen nykyiseen tilanteen vaatimuksiin luo perustan uusille ajattelun läpimurroille ja innovaatioille.

Toisinaan ajatuksemme saattavat jäädä pyörimään samaa rataa eikä minkäänlaista edistystä näytä prosessin aikana tapahtuvan. Kenties ympäristömme ei tarjoa riittävästi virikkeitä tai olemme tulleet hetkellisesti sokeaksi sen monimuotoisuudelle. Tällöin on syytä heittää reppu selkään ja käydä katsomassa jossakin toisaalla, kuinka vastaavia asioita on siellä ratkottu. Saara Henrikssonin artikkeli Isona minusta tulee kirjailija teoksessa Kummallisen kirjoittajat antaa hyvän ohjeen kirjoittajille, mitä voi soveltaa myös kaikkiin älyllistä ponnistelua vaativiin tehtäviin: muista liikkua. Kun kehon kuona-ainekset saavat kyytiä, tuulettuvat myös tunkkaisiksi käyneet ajatukset.

Niskakarvani nousevat aina pystyyn, kun luen tai kuulen kanssaihmisteni vannovan maalaisjärjen nimeen. Se ei valitettavasti ole pettämätön järjestelmä eikä yleensä edes tarjoa oikeita ratkaisuja. Kokemusperäinen tieto saattaa liittää yhteen asioita, joilla ei todellisesti ole mitään tekemistä keskenään. Ne ainoastaan esiintyvät yhtäaikaisesti, ja sattuma sanelee ylevän johtopäätöksen. Sen välttämiseksi vaaditaan rinnalle järkiperäistä ja loogista ajattelua, jolla asiaankuulumattomia tekijöitä ja niiden merkitystä voidaan rajata. Jotta asia ei olisi yksinkertainen, on olemassa myös kysymyksiä, joihin looginen ajattelu ei anna pitäviä ja suoria ratkaisumalleja, vaan meidän on käännyttävä kokemusperäisen arkiajattelun puoleen ja kenties jopa yhdistettävä molempien hyvät puolet. Tämän kaltaiset kysymykset liittyvät erityisesti ihmissuhteisiin.

Ideoiden luominen vaatii hyvän perustan, jonka voit hankkia helpoiten lukemalla, matkustamalla ja hankkimalla elämyksiä. Samalla opit sulkemaan turhat ajatukset häiritsemästä varsinaista ajatustyötäsi eli pääset valitsemaan, mitä ajattelet. Ajatusten alttarille kannattaa uhrata ensimmäisenä vakaat ja varmat mielipiteet.


Fintellektuaalinen manifesti XLII