Mielenkiintoista matkaseuraa
Ray Davies: Americana
Tärkein on matka. Olkoon se sitten ajaton ja nostalginen, kuten Daviesilla. The Jayhawks säestää vanhan mestarin sanoja ja musiikkia mainiosti. Maisemat vaihtuvat ja kappaleet rullaavat. Voiko enempää vaatia?
Robert Plant: Carry Fire
Plant tuntee juurimusiikin laulukirjan ja osaa siksi hylätä sen tunnetuimmat piirteet. Albumin sävellykset on merkitty artistin lisäksi soittajien nimiin, ja se kuuluu lopputuloksessa. yhdessä luodut sävyt ovat maailmalta: Pohjois-Afrikasta, Arabiasta ja Intiasta. Matka on pitkä, mutta kaunis.
Roger Waters: Is This The Life We Really Want?
Pääasiallisesti Watersin kynäilemä Pink Floydin The Wall oli sekä historiallinen dokumentti että tulevaisuutta ennustava merkkiteos, joka väistämättä nousee ajatuksiin tätä levyä kuunnellessa. Waters on yhä terävä, mutta onko huumori koventunut vuosien varrella? Toisaalta myös aikamme maailma on ankarampi.
Kulmat ja korttelit
Algiers: The Underside of Power
Algiers tarjoaa musiikillinen matkan lopun aikojen tunnelmiin. Ne eivät synny eskatologisesta tai uskonnollisesta kirjallisuudesta, vaan yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Tekstien raaka maailma on totta, ja päällekäyvä musiikki liimaa sanat yhteen.
Flo Morrisey & Matthew E. White: Gentle Woman, Ruby Man
Amerikkalaissen Matthew E. Whiten pehmeä soulääni kohtaa kirkkaammin soivan englantilaisen Flo Morrisonin. Tästä syntyy mielenkiintoinen kymmenen kappaleen matka, jolla puhutaan paljon painavia sanoja. Oivalliset sovitukset vievät klubien lavoille, joissa yhä soi hikinen ja elävä musiikki. Sekä ikoniset että tahattoman humoristiset kappaleet saavat uuden ilmeen, joka saa ajattelemaan niiden alkuperäistä sisältöä uudemman kerran.
Shelby Lynne & Allison Moorer: Not Dark Yet
Lapsuuden kovat kokemukset siivilöityvät hienoksi musiikiksi Shelby Lynnen ja Allison Moorerin äänien välityksellä. Albumin kymmenestä kappaleesta yhdeksän on lainoja, mutta sisarukset onnistuvat tekemään niistä näköisiään. Vihjaako levyn päättävä ainoa yhteinen tuotos tulevaan?
The xx: I See You
Kolmihenkinen yhtye maalaa suuria kuvia pienillä vedoilla. Elokuinen lauantai-ilta Flow-festivaalin päälavalla ei olisi voinut päättyä hienommin, kuin taitavan ja herkän
xx:n sävelin. Albumin päättävä kolmen kappaleen suora – On Hold, I Dare You ja Test Me – on kylmäävä.
Maailmat ja maailmankaikkeudet
Jarvis Cocker & Chilly Gonzales: Room 29
Hotellihuone Hollywoodissa, flyygeli ja yksinäinen kertoja: kaikki sopivat ainekset elokuvalle. Esittäjät eivät pysähdy yhteen kuvaan. Cockerin sanat ja Gonzalesin musiikki kertovat viiltävän tarkoin rajauksin ihmiskohtaloista Chateau Marmont -hotellissa. Kahden hengen keitosta maustaa toisinaan jousikvartetti ja puhallinsoittimet. Elokuvahistorioitsija David Thomson täydentää kokonaisuuden faktoilla.
Jake Xerxes Fussell: What in the Natural World
Albumin sisällä avautuu oma maailmansa, ja kappaleet paljastavat salaisuutensa kansiteksteissä ja hienoutensa useamman kuuntelukerran jälkeen. Fussell kantaa kansanperinnettä ja musikaalisuutta geeneissään. Oikeat kappalevalinnat ja luontainen esittämistapa luovat pohjan erinomaiselle albumille.
Sufjan Stevens, Nico Muhly, Bryce Dessner, James McAlister: Planetarium
Aurinkokuntamme ja muut kosmologiset ilmiöt saavat arvoisensa käsittelyn. Musiikilliset tyylilajit kohtaisivat aluksi konserttilavalla ja teos täydentyi kokonaisuudeksi studiossa. Planetarium sisältää uskomattoman matkan äänimaisemaan. Sille kannattaa osallistua ennakkoluulottomasti ja heittäytyä rohkeasti pyörteisiin.
Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (tammikuu 2018)
