lauantai 27. tammikuuta 2018

Kalifin paikka

Alokas oli valittanut väsymystään jo kahden päivän ajan. Kolmannen päivän alussa hän vannoi sotilasvalansa, ja paluumatkalla valituksen määrä tuplaantui. Tympääntynyt kesävänrikki polki pyöräänsä valittajan takana, marssiosaston viimeisenä miehenä, ja kuunteli. Lopulta he saivat kiinni edellä ajaneet, jotka viettivät lepotaukoa. Valittaja sai pysähtyä hetkeksi, mutta vänrikin piti ajaa marssirivistön kärkeen ja ilmoittautua osaston johtajalle. Se onnistui vain kerran kolmen päivän aikana. Kun hän saavutti marssirivistön puolivälin, asteli metsästä tielle miehiä pyörineen, ja osasto lähti jälleen liikkeelle. Hän jäi odottamaan viimeistä miestä. Valitus jatkui seuraavat 50 minuuttia. Kolmannen marssipäivän lopulla raja tuli vastaan, ja vänrikki huokaisi: ”Jos olisitte oikeasti väsynyt, ette jaksaisi edes valittaa.”

Onko sinulla työkaveri, joka jaksaa kertoa kiireestään? Hän kiertää työpisteestä toiseen ja huokailee. Istuu paikallaan ja huokailee. Huokailee jopa huokausten välissä. Harva on nähnyt hänen tekevän töitä. Tunnet varmaan hänet, joka on sitoutunut täydellisesti hetken tärkeimpään työtehtävään ja käy jatkuvasti tarkistamassa kollegoiltaan, onko mikään muuttunut viidentoista edeltäneen minuutin aikana. He ovat tietenkin kiusallisia ja imevät sekä ilman että energian ympäristöstään. Heidät me tunnistamme, mutta pinnan alla kytee jotakin paljon vaarallisempaa.

Kanssaihmistemme joukossa elää Robert A. Haren ja Paul Babiakin mukaan joukko yksilöitä, jotka eivät kykene osoittamaan empatiaa, olemaan vilpittömiä, koe noloutta tai häpeä tekojaan. Heidän kova kuorensa ei murru, ja he valehtelevat estottomasti. He osaavat olla tarvittaessa myös valloittavia ja erittäin kohteliaita. Ulkokuoren alta paljastuu omaa etuaan ajavia ja säälimättä muita hyväksikäyttäviä petoja.

Psykiatri ja tietokirjailija Hannu Lauerma on työnsä puolesta tavannut suuren joukon suomalaisia psykopaatteja. Heitä yhdistää moniongelmaisuus. Taustalta löytyy väkivaltainen lapsuus, erilaisia oppimisvaikeuksia ja täydellinen elämänhallinnan puuttuminen. Suurin osa on päätynyt vankilaan, ei suinkaan amerikkalaisesta jännityskirjallisuudesta tuttujen nerokkaiden rikosten, vaan perinteisten väkivallantekojen takia. Lauerma määritteli muutamia vuosia sitten Helsingin kirjamessuilla, miten  psykopatialle geneettisesti altistuneille yleensä käy elämässä: Mikäli hän joutuu lapsena hyväksikäytön ja väkivallan kohteeksi, päätyy hän todennäköisesti aikuisiässä vankilaan. Jos hänen perheensä antaa hänelle empatiaa, huolenpitoa ja lämpöä, voi hänestä tulla yrityssaneeraaja.

Ihminen lipsauttaa valkoisia valheita, mutta psykopaatti ja narsistit tekevät valehtelusta taidetta. Työyhteisön ristiriitatilanteissa luottamusmiehet ja työsuojeluorganisaatio pyrkivät edistämään yhteisen sävelen löytämistä eikä oikeaa tai väärää määritellä sinänsä, koska jokainen mielipide on yhtä arvokas. Tilanne muistuttaa katolista rippiä, jonka jälkeen pappi toteaa: Mene ja älä enää syntiä tee! Valtakuntaan laskeutuu rauha, mutta psykopaatti ei unohda eikä muuta käytöstään. Hän jaksaa odottaa seuraavaa erää, sillä selvisihän hän juuri edellisestä.

Hare ja Babiak muistuttavat, että noin prosentti maailman ihmisistä on psykopaatteja, mutta johtajista jopa 10 prosenttia. Se herättää heti joukon vakavia kysymyksiä. Minulla on sinulle huonoja uutisia: pomosi ei välttämättä ole psykopaatti. Löydät internetistä esimerkiksi Robert A. Haren laatiman luettelon psykopaattisista piirteistä. Se on itsessään mielenkiintoinen, mutta lopullisen diagnoosin voi tehdä ainoastaan erikoistunut psykiatri. Psykopaattina pitämäsi henkilö ei kenties täytä kriteerejä, mutta hän olla joko sosiopaatti tai narsisti. Saatat toisaalta myös syyllistyä ylitulkintaan ja osua kokonaan väärään maalitauluun.

Harun El Pullah on sarjakuva-albumeista tuttu hyväntahtoinen kalifi. Hänen suurvisiirinsä Ahmed Ahne on häikäilemätön vallantavoittelija, joka pyrkii jatkuvasti kalifiksi kalifin paikalle. Robert A. Hare muistuttaa, että todennäköisesti psykopaatti ei ole organisaation ykkösjohtaja, vaan tutkan alapuolella operoiva ravintoketjun kakkonen.


Fintellektuaalinen manifesti XXXVIII