Tiedotuksia merenkulkijoille

Se oli tavallinen maanantai elokuussa. Työntekijä oli palannut edellisellä viikolla viiden kuukauden tauon jälkeen työmaalleen. Hänellä oli takanaan kivulias ja pitkä sairausloma, jota oli seurannut kuntouttava ja rentouttava vuosiloma. Esimies pyysi työntekijää saapumaan keskusteluun. He vaihtoivat kohteliaat tervehdykset, ja välittömästi sen jälkeen esimies aloitti jykevän ripityksen. Vyörytyksen kohde sai kuulla, mihin kaikkeen hän olikaan ehtinyt syyllistyä erityisesti poissaolonsa aikana, mutta myös hieman ennen sitä ja välittömästi sen jälkeen. Motivointipuhe tuotti epätoivotun tuloksen. Työntekijä jäi uudestaan sairauslomalle, mutta aivan toisesta syystä.

Ryhmä toisensa vuosikausia tunteneita ystäviä päätti pitää yhteisen seminaaripäivän, jolle he valmistivat ennalta toimintasuunnitelman. Jokaisella oli takanaan vuosia työelämästä, kullakin eri alalta. Päivän aluksi he laativat toisistaan listan, jolle he kokosivat joukon kunkin vahvuuksia. Säännölliset tapaamiset ja pitkäaikainen ystävyys loivat erinomaisen pohjan tarkastella toisiaan. Jokainen sai vuorollaan kuulla tuloksensa. Suurin osa omista kyvyistä ja ominaisuuksista oli kohteella tiedossa, mutta joukkoon mahtui myös yllätyksiä, asioita, joita kukaan ei ollut itsessään vielä tiedostanut. Se puolestaan innosti käyttämään myös niitä vastaisuudessa.

1990-luvun laman jälkeen monella työpaikalla havahduttiin ikävään tosiasiaan: henkilökunta voi huonosti. Juha Siltala kokosi aikakauden merkit teokseensa Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Hän osoitti, kuinka suurin osa kehittämistoimista tarkoitti itse asiassa supistuksia ja jäljelle jääneiden työtaakan kasvua. Työ itsessään ei tappanut, mutta heikentyneet olosuhteet kalvoivat lihat luiden ympäriltä.  Osa kirjan ajatuksista päätyi mainioon Raid -televisiosarjaan. Poliisilaitoksen työtä tarkastelemaan on lähetetty konsultti, joka viljelee puheessaan käsitteitä, jotka sellaisenaan ovat hyvin vieraita arvioinnin kohteina oleville ja heidän työlleen. Rikosten ratkaisemisen ohessa henkilökunnalta kuluu paljon työaikaa ja tupakkaa turhauttaviin kyselyhin vastatessa. Olennainen on jäädä kaiken alle, ja henkilökunta voi yhä huonommin. Pientä lohtua suo ainoastaan varsinaisessa työssä onnistuminen. Lopulta myös paha saa palkkansa: konsultista tulee laitoksen uusi johtaja.

Kumpi on tärkeämpää, näennäisten vikojen paisuttelu vai vahvuuksien hyödyntäminen? Tiedämme varmasti oikean vastauksen, mutta samalla ihmettelemme, miksi ensin mainittua menetelmää käyttävät ovat yhä mukana työelämässä ja tunkevat itseään yhä korkeammille johtopaikoille. Pahin saattaa olla takana, mutta tarvitsemme pian opastusta työhyvinvointiin, sillä jälleen kerran ihmiset huomaavat olevansa väsyneitä.

Seuraa tiedotus kaikille työelämän merellä kulkeville: kenenkään ei tarvitse alistua kuuntelemaan epäasiallista palautetta eikä jäädä mielivaltaisten mielipiteiden seuraamusten orjaksi.


Fintellektuaalinen manifesti XXXIX