Levyn aloittaa kaunis Love is All We Have Left, jolla Bono vakuuttaa kuulijat hyvistä aikomuksistaan. Lights of Home, You’re the Best Thing about Me ja Get Out of Your Own Way kuulostavat turvallisilta ja tutut äänimaisemat rauhoittavat odottamaan seuraavaa musiikillista läpimurtoa. Useiden kappaleiden kohdalla vaisu tai tavanomainen alkuvaikutelma pettää kuuntelukertojen myötä, ja seuraava kolmen kappaleen suora näyttää yhtyeen yhä osaavan luoda oivallisia sävelkukuja. American Soul kääntyy lopulta voitokkaaksi rock’n’rollin julkilausumaksi, josta siirtymä Summer of Loven rauhallisempiin sävyihin käy sujuvasti. Jälkimmäisessä The Edge soittaa kenties yhden painokkaimmista kitaralickeistään kevyillä ja rennoilla käsillä. Seuraava kappale Red Flag Day ei yllä kiihkossa Sunday Bloody Sundayn tasolle, mutta tunnelmassa on paljon yhtäläisyyksiä 1980-luvun klassiseen sotaisaan rauhanlauluun. Adam Claytonin basso ja Larry Mullen Jr:n rummut pitävät kappaleen tarvittavan ryhdikkäänä.
Perusalbumi päättyy 13 (There Is a Light) -kappaleeseen. Sävelet ovat jälleen tuttuja ja sanoitus armelias. And there is a light, don’t let it go out -säkeet kertovat kaiken olevan mallillaan. U2 on tehnyt hyvän kahden albumin jatkumon, mutta lopullinen räjähdys odottanee yhä horisontissa.
Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (Tammikuun levy 2018)
