torstai 28. toukokuuta 2015

The Coral: Rebecca You (2007)

Toisinaan kuulen kappaleen, joka ui ihon alle ennen kuin oikeastaan huomaankaan. Tämä melodia liukui lähelle kevyesti kuin kesäinen päivä: vähäiset poutapilvet vaelsivat hitaasti taivaankannella, tuuli hyväili kevyesti kasvoja ja veden pinnalla välkehti timantteja. Se oli osa minua ensimmäisistä soinnuista alkaen ja tunnelma muuttui heti oikeaksi. Oli noustava, pyyhittävä hiekka iholta ja tanssittava iltaan kunnes kynttilänvalo lankesi helmeilevälle viinille. Laulu maalasi eteeni silmät, joista huokui kaipuuta ja aavistus tuskaa. Kauneus kuvastui eteerisenä, mutta kiinnittyi tiukasti jokaiseen nuottiin kuin vihreys elävään maisemaan ympärilläni. Sävelillä oli tilaa sekä elää että hengittää.

Roots & Echoes on The Coral -yhtyeen viides albumi. Matka yhdentoista sävelmän mukana on kevyt, mutta ei yksitoikkoinen. Yhtye on onnistunut punomaan hienon kokonaisuuden, jossa jokainen osuus vaikuttaa merkittävältä siirtymältä seuraavaan. Laulut kuulostavat tutuilta ja turvallisilta, heijastuksilta 1960-luvun poprockin viattomuudesta, mutta silti äänimaiseman kokonaiskuva hehkuu tuoreutta, johon osuvat sanoitukset tuovat emotionaalista syvyyttä. Rebecca You on levyn kirkkain helmi, ehdoton mestariteos, jälkiruoka, joka kruunaa täydellisen aterian.

Ensimmäiset tahdit paljastavat tyylilajin ja pysäyttävät kuuntelemaan. Vaikka iskut ovat aluksi kevyitä, eivät ne kuitenkaan ole yhdentekeviä. Syntyy välittömästi lataus, jota ilmaan sinkoutuvat sävelet virittävät entisestään. Vauhti ei ole huima, mutta virvelirummun kanttiin iskevä kapula pitää temmon kohdallaan ja luo otollisen maaperän odotuksille. Yhtye soittaa ilmavasti, ja mukaan liittyvät jouset sekä oboe maalaavat kankaalle hienovaraisia säveliä: orkestrointi on omassa lajissaan täydellinen. Pian kuulas oboe soi yhä kaihoisammin, ja piano kilkattaa säkeistöjen välissä hiljaisen harkitusti. Kauniit säkeistöt johtavat aina lopulta kertosäkeen tärkeisiin kysymyksiin. Viimeisten tahtien aikana yhtye lisää hieman kierroksia ja esittää perinteistä pelimannihenkeä, mutta kappale ei  lähde kuitenkaan laukalle. Meno kiihtyy, mutta säilyy tyylikkäänä ja sopivan hillittynä.

Hyvät kuulijat, Rebecca on laulunsa ansainnut, ja me saamme puolestamme luvan tanssia sekä heittäytyä kuudennen tai kymmenennen kuuntelukerran jälkeen väsyneenä tuolille ja nostaa lasin vilvoittavaa viiniä huulillemme. Näiden sävelten myötä koittaa kesä.


Keimo "Kemu" Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (toukokuu 2008)