Mielen vallassa

Poliisi pysäyttää maantiellä kulkevan auton ja kirjoittaa kuljettajalle ylinopeussakon. Sakotettu lausuu ne kuuluisat sanat, jotka monelta meistä saatavat vastaavassa tilanteessa päästä ilmoille: "Eikö teillä ole parempaa tekemistä kuin sakottaa tiellä liikkuvia, vaikka maa on täynnä kaikenlaisia rikollisia, jotka pitäisi ottaa kiinni". Kaiken kiukkumme keskellä unohdamme, että poliisi on juuri hoitanut niitä tehtäviä, jotka sille kuuluvat. Ylinopeuteen syyllistynyt on sakkonsa ansainnut eikä oman rikkeen vähättely tai virkavallan tehtävien arvosteleminen peitä sitä tosiasiaa.


Suomalaisen jääkiekkoilun ikoni Teemu Selänne ihmetteli apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin puuttumista huippu-urheilijoiden varusmiespalveluksen kestoon. Aluksi Selänne kyseli, mitä henkilö oikeastaan tekee ja kirjoitti jo seuraavaksi: "Eiköhän tällä tittelillä olisi kaikkien edunmukaista keskittyä ihan muihin juttuihin…" Selänne koki urheilijoiden joutuvan epäoikeudenmukaiseen asemaan, koska Puolustusvoimat muutti omia toimintatapojaan apulaisoikeusasiamiehen vaatimuksesta. Selänne harjoitti meille kaikille yhtäläistä oikeutta sananvapauteen, mutta jääkiekkokaukalossa vastaavanalaiset ilmaisut saattaisivat johtaa käytösrangaistukseen.

Mitä apulaisoikeusasiamies oikeastaan teki, jotta hän ansaitsi joutua Selänteen, toisten urheilijoiden ja journalistien tulilinjalle. Vastaus on yksinkertainen: työtään. Sakslin havaitsi huippu-urheilijoiden saavan erivapauksia, jotka ovat ristiriidassa varusmiesten yhdenvertaisen kohtelun kanssa. Pääesikunta joutui korjaamaan ohjeitaan ja yhdenmukaistamaan käytäntöjään Sakslinin kirjelmän perusteella, vaikka järjestelmä Selänteen sanojen mukaan "on toiminut kaikkien osapuolien kesken erinomaisen hyvin jo puolisataa vuotta".

Huippu-urheilijoiden erityiskohtelua perusteltiin muuan muassa heidän asemallaan nuorison esikuvina. Kenties asevelvollisuuden suorittaminen täysimääräisenä kasvattaa ryhmän arvostusta entisestään? Tähän voivat vaikuttaa vain huippu-urheilijat itse.

Kun muinaisessa kreikkalaisessa draamassa roolihahmo joutui hybriksen valtaan, sokaistui omasta suosiostaan ja tunsi kykenevänsä toimimaan täysin rajoituksitta oman tahtonsa mukaisesti, kostivat jumalat moisen ylimielisyyden ja pudottavat tämän korkeuksista takaisin maan pinnalle muiden kuolevaisten joukkoon. Myös Alexander Stubbin ura uudessa hallituksessa käynnistyi onnettomien tähtien alla.Hän esitteli hallitusohjelmaan kirjattua vaatimusta yliopistojen kolmannesta lukukaudesta ja onnistui samalla suututtamaan Professoriliiton, koska kertoi pitävänsä professoreita laiskoina ja nosti esiin heidän ammattinsa kolme hyvää puolta: kesä-, heinä- ja elokuun. Suurta yleisöä kosiskeleva sanailu oli sisällöltään harkitsematon eikä mairea hymy ainakaan vahvistanut viestin sanomaa.

Seuraavana päivänä hän selitti lausuntoaan, ja se oikeastaan pahensi tilannetta entisestään. Stubb kertoi viitanneensa Yhdysvaltalaisiin professoreihin, joiden toimia hän opiskeluaikanaan oli seurannut. Vastaus kelpaisi siinä tapauksessa, jos hallitus olisi korjaamassa Yhdysvaltojen yliopistojärjestelmää, mutta sinne asti heidän valtansa ei kuitenkaan yllä. Hallitusohjelmalla ei sinänsä voida muuttaa myöskään kotoisten yliopistojemme opetusjärjestelyjä. Sen voivat tehdä vain yliopistot itse, sillä laki niiden autonomiasta turvaa sivistyksen linnakkeet äkillisiltä poliittisilta hyökkäyksiltä.

Professorien osalta syyllistäminen epäonnistui täydellisesti, mutta suuremmissa kaupungeissa työskentelevien opettajien selviytymiskamppailu on jo käynnistynyt. Ensi keväänä yhä suurempi joukko opettajia jää ilman kesäajan palkkaa: Eiväthän opettajat tunnetusti tee töitä kesäkeskeytyksen aikana, ja miksi heille siis pitäisi maksaa hyödyttömistä kuukausista. Missä vaiheessa unohdimme sekä historiamme että todellisen vuosityöajan? Vuosikymmenten saatossa on opettajien työvelvollisuus kohdentunut noin kymmenelle kuukaudelle, ja suorituksista maksettu palkka vastaavasti jaettu tasaisesti vuoden jokaiselle kuukaudelle.

Kansalaisten oikeustajua on viime viikkoina koetellut myös entisten kansanedustajien sopeutumiseläke. Heillä on siihen täysi oikeus pakasteviroista tai merkittävistä pääomatuloista huolimatta. Uusi hallitus aikoo puuttua moniin etuisuuksiin kuten ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, joka on monelle työttömälle suurempi asia kuin sopeutumiseläke entiselle kansanedustajalle. Tästä näkökulmasta katsottuna ei ole ihme, että tunne samankaltaisessa asemassa olevien kansalaisten epäoikeudenmukaisesta kohtelusta vahvistuu entisestään.

Meillä jokaisella on varmasti mielipiteemme huippu-urheilijoiden varusmiespalveluksen kestosta, yliopistojen kolmesta lukukaudesta, opettajien oikeudesta kesäajan palkkaan, kansanedustajien sopeutumiseläkkeestä tai työttömyysturvasta. Vaikka oma käsityksemme oikeudenmukaisuudesta saattaa joutua koetukselle, löytyy lähes jokaiseen ongelmaan vastaus lakikirjasta tai ainakin sen tulkinnasta. Kansalaisten valitsema eduskunta pyrkii säätämään lait parhaan tietämyksensä mukaan ja käyttää tässä työssä asiantuntijoita apunaan. Lakien käytäntöön soveltamisesta vastaavat puolestaan poliittisesti riippumattomat tuomioistuimet, unohtamatta tietenkään apulaisoikeusasiamiehen tulkintoja.

Mikäli laki ei suojaa riittävästi kansalaisiaan, on joissakin maissa mahdollista hakea apua järjestöiltä, jotka noudattavat toisinaan erittäin epämääräisiä oikeudenmukaisuuden periaatteita. Tätä tapaa, jossa laki sivuutetaan ja asiat oikaistaan omin toimin, noudattaa muun muassa Kummisetä-elokuvista tuttu mafia. Oikeudenmukaisuuden nimissä tehdyt teot, joilla ei ole lain antamaa oikeutta, perustuvat kuitenkin aina mielivaltaan, olipa suorittajana kuka tahansa. On sinänsä erittäin mielenkiintoista, että maamme uusi hallitus on luvannut tehdä ammattiyhdistysliikkeelle yhteiskuntasopimustarjouksen, "josta ei kannata kieltäytyä".


Fintellektuaalinen manifesti VI

The Coral: Rebecca You (2007)

Toisinaan kuulen kappaleen, joka ui ihon alle ennen kuin oikeastaan huomaankaan. Tämä melodia liukui lähelle kevyesti kuin kesäinen päivä: vähäiset poutapilvet vaelsivat hitaasti taivaankannella, tuuli hyväili kevyesti kasvoja ja veden pinnalla välkehti timantteja. Se oli osa minua ensimmäisistä soinnuista alkaen ja tunnelma muuttui heti oikeaksi. Oli noustava, pyyhittävä hiekka iholta ja tanssittava iltaan kunnes kynttilänvalo lankesi helmeilevälle viinille. Laulu maalasi eteeni silmät, joista huokui kaipuuta ja aavistus tuskaa. Kauneus kuvastui eteerisenä, mutta kiinnittyi tiukasti jokaiseen nuottiin kuin vihreys elävään maisemaan ympärilläni. Sävelillä oli tilaa sekä elää että hengittää.

Roots & Echoes on The Coral -yhtyeen viides albumi. Matka yhdentoista sävelmän mukana on kevyt, mutta ei yksitoikkoinen. Yhtye on onnistunut punomaan hienon kokonaisuuden, jossa jokainen osuus vaikuttaa merkittävältä siirtymältä seuraavaan. Laulut kuulostavat tutuilta ja turvallisilta, heijastuksilta 1960-luvun poprockin viattomuudesta, mutta silti äänimaiseman kokonaiskuva hehkuu tuoreutta, johon osuvat sanoitukset tuovat emotionaalista syvyyttä. Rebecca You on levyn kirkkain helmi, ehdoton mestariteos, jälkiruoka, joka kruunaa täydellisen aterian.

Ensimmäiset tahdit paljastavat tyylilajin ja pysäyttävät kuuntelemaan. Vaikka iskut ovat aluksi kevyitä, eivät ne kuitenkaan ole yhdentekeviä. Syntyy välittömästi lataus, jota ilmaan sinkoutuvat sävelet virittävät entisestään. Vauhti ei ole huima, mutta virvelirummun kanttiin iskevä kapula pitää temmon kohdallaan ja luo otollisen maaperän odotuksille. Yhtye soittaa ilmavasti, ja mukaan liittyvät jouset sekä oboe maalaavat kankaalle hienovaraisia säveliä: orkestrointi on omassa lajissaan täydellinen. Pian kuulas oboe soi yhä kaihoisammin, ja piano kilkattaa säkeistöjen välissä hiljaisen harkitusti. Kauniit säkeistöt johtavat aina lopulta kertosäkeen tärkeisiin kysymyksiin. Viimeisten tahtien aikana yhtye lisää hieman kierroksia ja esittää perinteistä pelimannihenkeä, mutta kappale ei  lähde kuitenkaan laukalle. Meno kiihtyy, mutta säilyy tyylikkäänä ja sopivan hillittynä.

Hyvät kuulijat, Rebecca on laulunsa ansainnut, ja me saamme puolestamme luvan tanssia sekä heittäytyä kuudennen tai kymmenennen kuuntelukerran jälkeen väsyneenä tuolille ja nostaa lasin vilvoittavaa viiniä huulillemme. Näiden sävelten myötä koittaa kesä.


Keimo "Kemu" Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (toukokuu 2008)

Tila kansan keskellä

Kuulin viime kesänä keskustelun, joka jäi vaivaamaan pitkäksi aikaa. Nyt, kuukausia myöhemmin ovat eduskuntavaalit ohi, tulokset julistettu ja ankarat jälkipyykkipäivät koittaneet. Voittajat kehuvat kilvan omia joukkojaan ja häviäjät yrittävät selittää tappionsa vähintään torjuntavoitoksi.

Olen seurannut vaaleja usealla vuosikymmenellä eikä mikään oikeastaan enää yllätä, ole uutta tai vähennä merkittävästi elämäni laatua. Aurinko nousee aamulla ja laskee illalla. Siihen ei yksikään hallitus voi omilla toimillaan vaikuttaa. Vielä joitakin vuosia sitten kaikkien tunteman valtiomiehen sanat "Kansa on puhunut, pulinat pois", huokuivat viisautta, mutta tänään ne eivät lohduta sen enempää minua kuin rannalle jääneitä ehdokkaita. Taitaa oikeastaan käydä päinvastoin, sillä nyt se pulina vasta alkaa. Syypää kehnoon tulokseen on tietenkin kansa, joka jälleen kerran petti odotukset ja äänesti väärin. Kuulemani keskustelun perusteella en silti ole täysin vakuuttunut, että oikea syyllinen on löytynyt.

Markkinapäivänä tori kuhisi iloisia ja hymyileviä ihmisiä. Kaupunki eli ja hengitti kesän tahtiin ja kadut puristivat kulkijan tiukasti itseään vasten. Kiersin kojuja, puntaroin juttuja ja punnitsin myyntipuheita. Sillä välin kuvaaja ehti tavoilleen uskollisesti kadota omille teilleen. Lehtiöni täyttyi vähitellen turhanpäiväisistä puheista. Päätin nauttia hetken omasta seurastani, koska paluu toimitukseen ei vielä innostanut.

Kahvi oli tuoretta eikä leipuri ollut säästänyt munkin sokerissa. Pyyhin valkoisia kiteitä rinnuksilta, kun huomasin viereisessä pöydässä istuvan poliitikon, joka oli kolmatta kertaa ehdolla eduskuntaan. Hän keskusteli sievän sairaanhoitajavaimonsa ja isokokoisen puolueaktiivin kanssa.
    – Oletko miettinyt kampanjan avausta? isokokoinen mies kysyi.
    – Onhan maaliskuuhun vielä runsaasti aikaa, ehdokas naurahti.
    – Päivät vähenevät, ja sinun olisi pitänyt jo olla enemmän esillä.
    Nauru kuoli saman tien, ja ehdokas vaikeni. Hänen vaimonsa tuhahti ja tuijotti isokokoista miestä, jonka kasvojen ilme säilyi ennallaan, arvioivana.
    – Miksi? Kaikkihan minut tuntevat, ehdokas vastasi äkäisesti, mutta ilme suli heti hymyksi, kun häntä tervehdittiin naapuripöydästä.
    – Se ei riitä, että sinut tunnetaan täällä. Vaalipiiri on laaja, tarvitset ison kasan ääniä kaupungin ulkopuolelta, jotta pääset läpi, isokokoinen mies vastasi rauhallisesti.
    Ehdokas katsoi anovasti ympärilleen, mutta uusia tervehdyksiä ei sadellut. Nojauduin taaksepäin, jotta kuulisin paremmin.
    – En ole yhtään huolissani, sain viimeksi enemmän ääniä kuin ensimmäisellä kerralla, ehdokas sanoi.
    – Vaikka saisit keväällä vielä enemmän, ei sekään välttämättä riitä, isokokoinen mies vastasi nopeasti.
    Ehdokas hiljeni täydellisesti, ja syvä kalpeus hiipi kasvoille auringonvalosta ja lämmöstä huolimatta.
    – Mitä ehdotat? hän viimein kysyi.
    Isokokoinen mies hymyili ja nojautui hitaasti tuolinsa selkänojaa vasten.
    – Ensinnäkin, sinun pitää julkaista maakunnan ykköslehden mielipidepalstalla muutama kirjoitus itsellesi tärkeistä asioista, vaaliteemoista toisin sanoen…
   – Miksi jo nyt?
   – Siitä yksinkertaisesta syystä, että kevättalvella ne hukkuvat muiden samankaltaisten joukkoon. Ja toiseksi, sinun pitää perustaa omat nettisivut, joissa kommentoit säännöllisesti sekä maamme että politiikan tilaa…
    – Nettiin… älä naurata… ei kukaan sieltä mitään lue…
    Isokokoisen miehen otsalle kohosi ryppyjä.
    – Se on tulevaisuutta. Uudet äänestäjäsukupolvet mullistavat viimeistään seuraavan vuosikymmenen aikana tavan käydä poliittista keskustelua ja tuovat tuoreet ajatukset nopeasti julkisuuteen. Otan sinusta muutaman edustavan valokuvan ja…
    – Etkä ota! Edelliset olivat todella omituisia, rikospoliisin asia oikeastaan, ehdokas tiuski.
    Isokokoinen mies ei hämääntynyt, vaan jatkoi välittömästi:
    – Ja kolmanneksi, sinun pitää näyttäytyä tarkoin valituissa tilaisuuksissa, liikkua kansan keskellä…
    – Mehän menemme jo ensi viikolla Savonlinnan oopperajuhlille, ehdokkaan vaimo osallistui viimein keskusteluun.
    Isokokoinen mies vaikeni, nousi paikaltaan, kiitti pariskuntaa erittäin valaisevasta tuokiosta ja katosi torin väkijoukkoon.

Ehdokas sai kevään vaaleissa vähemmän ääniä kuin kertaakaan aiemmin, enkä usko puolueen antavan hänelle neljättä mahdollisuutta.


Loposen arkistosta: päiväkirjamerkintä vuodelta 1999