Ryan Adams: Do You Still Love Me? (2017)

Hetki on harras ja hauras. Urut soivat kuin kutsuen kunnioittamaan edesmenneen muistoa. Rauhaa kestää yhdeksättä tahtia, vain 24 sekuntia ennen kuin kitarasta irtoaa terävä sointu, ja rumpali lyö ensimmäisen kerran kalvoon ja peltiin. Laulaja aloittaa. Äänensävy tuo olennaisimmat tunteet kuulijan ulottuville. Ainoastaan urut soivat taustalla. Kesken toisen säkeen rummut ja kitara iskevät kolme kertaa. Isku ja kolme iskua toistuvat kahden seuraavan säkeen aikana, ja vasta viidennen ja kuudennen säkeen aikana yhtye soi kokonaisuudessaan. Urut, kitarat, basso ja rummut tukevat toisiaan. Ne palaavat seitsemännen säkeen aikana lähtökuoppiinsa, kunnes kahdeksas säe tuo jälleen kaikki yhteen ja kuljettaa väistämättömään kertosäkeeseen, jossa laulaja esittää vain yhden kysymyksen: Do you still love me babe? 

Ryan Adamsin kuudestoista studioalbumi Prisoner ei syntynyt onnellisten tähtien alla. Avioliitto laulaja-lauluntekijä ja näyttelijä Mandy Mooren kanssa purkautui tammikuussa 2016. Adams purki avioeronsa, kuten lauluntekijän kuuluu: musiikkiin ja sanoihin. Syntyi joukko lauluja, jotka kuvaavat tarkasti syntymähetkeään: Prisoner, Doomsday, Haunted House, To Be Without You, Breakdown ja Tightrope. Albumi muistuttaa rakenteeltaan monia Adamsin uran aiempia kokonaisuuksia, sillä iskevin kappale avaa oven tähän synkkään maailmaan. Do You Still Love me? on yksi artistin hienoimpia sävelmiä, joka kohoaa tulevaisuudessa klassikoksi.

Toinen säkeistö jatkaa ensimmäisen askelemerkein. Kitaran ja rumpujen Iskut raastavat laulajan sielua yhä syvemmältä eikä teksti suo rauhaa kertojalleen. Mennyt ei palaa, vuosi vaihtuu ja aurinko laskee iltaisin. Ainoastaan pimeys on uskollinen seuralainen. Do You Still Love Me? on sinänsä yksinkertainen ja iskevä rock-laulu, joka jää välittömästi soimaan mieleen. Mutta toteutus tekee siitä erikoisen. Keskitempoinen kappale leikkii hartaalla urkusoundilla, hiljaisuudella ja erikoisilla iskuilla. Ne rytmittävät kappaletta tavalla, joka nostaa sen tavanomaisuuden tuolle puolen. Jopa Adamsin tuotannon mittareilla se on erityisen onnistunut avaus.

Hyvät kuulijat, alle neljässä minuutissa kaikki on ohi, ja laulajan esittämä kaunis ja raadollinen kysymys jää kalvamaan mieltä. Rock ei aina anna vastauksia, vaan jättää kuulijan samaan tilanteeseen kuin laulajan. Kuinka jatkaa tästä eteenpäin on kysymys, joka painaa ja piinaa. Selviytyminen on lopulta vain oman elämän kipupisteiden hallitsemista. 


Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (Helmikuu 2017)