lauantai 19. joulukuuta 2015

”Ne tekevät sen itse”

Olenko tulossa vanhaksi, koska vuosi 2015 vaikuttaa hullummalta kuin moni edeltävä? Alkuperäisen julkaisusuunnitelman mukaan minun piti kirjoittaa pääasiassa kulttuurista ja luovuudesta sekä piipahtaa ainoastaan hetkeksi ihmismielen pimeälle puolella. Suunnitelma sai ensimmäisen särön jo tammikuussa, kun terroristit iskivät Charlie Hebdo -satiirilehteä vastaan. Sen jälkeen iskut inhimillisyyttä ja älyä vastaan lisääntyivät monella rintamalla.

Huumori on vaarallinen ase älykkään ihmisen käsissä. Diktaattorit ja totalitaristiset järjestelmät kääntävät yleensä alkuperäisen idealisminsa fanaattisuudeksi, jolloin huumorille ei jää sijaa. Tyhjänpäiväisille asioille nauraminen on sinänsä melko vaaratonta, mutta älykäs huumori iskee kohteeseensa odottamattomasta suunnasta, eivätkä keisarit halua kansan muistuttavan heitä alastomuudestaan. Pahimmassa tapauksessa humoristit tekevät työtään henkensä kaupalla.

Kapinalliset mielet synnyttivät rock-musiikin ja monet sen alalajit. Taitavat lauluntekijät loivat vuosikymmenten aikana tuttujen perussointukulkujen lomaan uusia sävelmiä sekä mieltä nostattavia instrumenttiosuuksia ja loistavia sooloja. Legendaariset jazz-muusikot veivät improvisaation pidemmälle ja yllätyksellinen matka jatkuu yhä. Lahjakkaat ja avoimen mielet synnyttävät yhä uusia tapoja ilmaista itseään, yhdistellä tyylilajeja ja kertoa tarinoita. Vapaat sielut kykenevät luomaan elämää suurempia teoksia, jotka jopa surullisuudessaan voivat säteillä iloa ja toivoa ympärilleen. Sitä eivät puolestaan uskonnolliset fundamentalistit suvaitse, ja juuri siksi terroristien iskut satiirilehteen ja rock-konserttiin olivat tarkoin harkittuja.

Riittävän älykäs ihminen kykenee havaitsemaan ja kyseenalaistamaan ilmiselvän propagandan. Pääministerin televisiopuhe jätti monta kysymystä avoimeksi eikä valistunut kansalainen saanut riittävästi luotettavaa tietoa. Myöhemmin pääministeri leimasi eriäviä mielipiteitä esittävät melko kevyesti ”kaiken maailman dosenteiksi”. Vain hetkeä aiemmin oli opetusministeri lähestynyt korkeakouluja melko erikoisella paimenkirjeellä ja sitä ennen valtiovarainministeri leimannut professorit laiskoiksi. Jotta kuva olisi täydellisen koominen, ovat hallituksen keskeiset ministerit onnistuneet kerta toisensa jälkeen tekemään itsensä naurettaviksi sekoillessaan numeroiden ja hatusta vedettyjen faktojen kanssa sekä osoittaneet tuntevansa perustuslakia ja muita säädöksiä heikosti.    

Terroristien tavoitteena on luoda kauhua ja hämmennystä, mutta lähes yhtä pelottavaa on tieteellisen tutkimuksen synnyttämien johtopäätösten sivuuttaminen ja humanistis-yhteiskuntatieteellisten oppiaineiden aliarvioiminen. Se johtaa omanlaiseensa fundamentalismiin, jossa huumorille ja musiikille ei ole sijaa. Kaiken lisäksi se luo uusia edellytyksiä entistä kovemmille asenteille, joita muun muassa maahanmuuttokriittisiksi itseään kutsuvat viljelevät. Jos emme osaa hyödyntää 1990-luvun laman opetuksia, kuinka monta Olli Immosen, Laura Huhtasaaren tai James Hirvisaaren opetuslasta meillä onkaan soihdunkantajina parinkymmenen vuoden kuluttua? Ja minne unohtui ulkoministerimme lupaama ”perusteellinen harjaus”?

Irwin Shaw'n viisaat sanat, ”I might mistrust intellectuals, but i'd mistrust nonintellectuals even more”, kuvaavat aikamme erinomaisesti. Ihmiset, joita sivistys ei ole päässyt pilaamaan, saavat säilyttää ja jalostaa vuosituhantista metsäläisasennettaan mikäli laivamme kurssi ei käänny ajoissa ja emme lopeta sivistyksellisen tasa-arvon alasajoa. Tässä tilanteessa on sana jälleen muuttumassa lihaksi, sillä Paavo Haavikko maalaa edelleen kuvaa ajastamme: ”Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse”. Onneksi meillä on vielä huumori ja musiikki, jotta voimme nauraa ja tanssia sekä iloita ja laulaa myös ensi vuonna.


Fintellektuaalinen manifesti XIII