sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kirjoittajan kyyneleet 2017

Päivälleen vuosi sitten voimasi ehtyivät.
     Kirjoittajan kyyneleet eivät ole vielä kuivuneet, ja pullon pohjalla on vielä yksi annos jäljellä. Lasiin kaadetut pisarat ovat lämmittäneet hiljaisia surun hetkiä, ja musiikki valaissut monia iltoja, mutta en ole voinut koskea tärkeimpiin levyihin, jotka sisältävät lämpimiä muistoja lapsuuteni ja nuoruuteni kodista.
     Sain tiedon sairaudestasi syyskuun yhdeksäntenä päivänä. Kerroin vain muutamalle läheiselle ystävälleni suunnattomasta taakastasi. Halusin säästää sanoja ja energiaa, jotta jaksaisin ja pystyisin keskustelemaan kanssasi.
     Muutamia viikkoja myöhemmin sain nimipäivälahjaksi Bruce Springsteenin Born to Run -omaelämäkerran ja uraa valaisevan Chapter and Verse -kokoelmalevyn.
     Kirjan nimenä on sävelmä, joka valoi perustuksen suhteelleni artistin musiikkiin. Kuulin sen ensimmäisen kerran rätisevästä monoradiosta, jonka oli perinyt sinun äidiltäsi vuotta aiemmin. Olin seuraavana aamuna lähdössä elämäni toiselle ulkomaanmatkalle ja ensimmäiselle ilman vanhempiani. Kitarat täyttivät ilmatilan ja kappaleesta huokui aivan ainutlaatuinen ja erityinen äänimaailma. Laulu kertoi huumaavasta kaipuusta vapauteen.
     En koskaan tahtonut juosta, karata pois luotanne. Kotini tarjosi pakopaikan kaikesta pahasta, jota elämässäni muualla kohtasin. Sinä ja isä rakensitte huoneestani turvallisen. Minulla ei ollut mitään syytä sulkea rakkaita ihmisiä elämästäni tai vakaita ovia takanani.
     Springsteenin kirja ja kokoelmalevy lepäävät yhä avaamattomina yöpöydälläni. En osaa määritellä onko tämä vuosi ollut katumusharjoitus, suruaika vai yritys säilyttää hento yhteys viimeisiin päiviisi.
     Sytytän tänä iltana kynttilän sinun ja isän muistolle, kaadan lasiin viimeisen annoksen viskipullosta, avaan kirjan ja asetan levyn soittimeen. Palaan mielessäni kauniiseen kesäiltaan, jolloin kuulin Born to Runin ensimmäisen kerran. Sinä ja isä nukutte huoneessanne eteiskäytävän toisella puolella, ja minua jännittää seuraavana päivänä alkava matka.
     Minun ei tarvitse edelleenkään juosta, sillä myös henki voi olla vapaa ja toteuttaa itseään, leijua turvallisesti ilmassa vailla ennakkoluuloja ja kahleita.