torstai 29. maaliskuuta 2018

Billy Joel: Piano Man (1973)

Koskettimien takaa maailman näkee tarkemmin, kertoi nuoruuteni pianistiystävä. Hän tiesi, mistä puhui, koska oli istunut lukematomia iltoja ravintoloissa ja klubeissa esiintymässä. Jokainen paikka oli hieman erilainen, mutta ihmiset muistuttivat yllättävän paljon toisiaan. Usein soittaja sai olla terapeutti, yhden illan ystävä, kansan palvelija ja kaikkea, mitä ihmiset kulloinkin tarvitsivat. Hän eli illasta toiseen maailmassa, jonka Billy Joel toi päivänvaloon vuonna 1973.

Piano Man kuuluu legendaaristen kappaleiden joukkoon. Sen teksti on tarkkanäköinen ja perustuu todellisuuteen, vaikka vaikuttaa sinänsä fiktiolta. Sen juuret versoivat Joelin omista kokemuksista viihdyttäjänä. Ennen kauapallista läpimurtoaan hän esiintyi pseudonyymin Bill Martin suojissa Los Angelesissa. Samaan aikaan Columbia Records pyrki neuvottelemaan hänet vapaaksi toisen yhtiön kanssa solmitusta epäonnisesta sopimuksesta. Pysyvä kiinnitys baarin pianisti-laulajana toi sillä välin leivän pöytään ja synnytti loistavan sävelmän artistin toiselle albumille.

Alussa soi piano. Kuuntelija laskeutuu sävelten myötä hämärään jazzklubiin, mutta muutaman sekunnin kuluttua huuliharppu ja piano synnyttävät keinuvan rytmin ensimmäisen aallon, ja tunnelma vaihtuu ja kertomuksemme käynnistyy. Lauantai-iltana yksinäinen vanha mies rakastaa gin & tonic -juomaansa ja kertaa muistojaan. Baarimikko-John on ystävällinen asiakkailleen ja muusikolle, mutta haluaisi olla jossakin aivan muualla ja haave elokuvatähteydestä elää illasta toiseen.

Soittimia liittyy tarinan edetessä mukaan: rummut ja basso rytmittävät ja mandoliini ja haitari luovat väleihin iloisia säveliä. Matkan edetessä tapaamme uusia henkilöitä. Kiinteistövälittäjän, joka mielessään kirjoittaa suurta amerikkalaista romaania ja keskustelee Davyn kanssa, joka on yhä sielustaan kiinni laivastossa. Tarjoilija politikoi ja liikemiehet siirtyvät vähitellen toiseen todellisuuteen. Billy Joel tekee tarkkoja havaintoja ja löytää kaikkien hahmojen tarinoiden takaa kalvavan yksinäisyyden. Pianomiehen tehtävänä on soittaa tuttuja melodioita ja karkottaa synkät pilvet hetkeksi. Muutama drinkki ja musiikki korvaavat terapeutin, ja hetken aikaa maailmassa kaikki on hyvin. 

Hyvät kuulijat, kun seuraavan kerran astutte baariin ja pianisti soittaa tuttua kappaletta, keinukaa mukana, sanokaa kannustava sana ja jättäkää tippiä. Jonakin päivänä hän saattaa kirjoittaa laulun, jossa te olette mukana. Olkoon se kuva lempeä ja kirkas. Nostakaamme malja kaikille tunnelman kohottajille ja eläkäämme parhaat hetket uudestaan. 


Keimo ”Kemu” Musikka: Sävel viikonvaihteeksi (Heinäkuu 1990)